Tässä podcastissa tarinoin siitä miten löysin henkisen älyn äärelle ja miten yhteys itseen, yhteys toisiin ihmisiin ja yhteys elämään malli henkisestä älystä muodostui.
Kesto noin 45 minuuuttia.
Lue lisää aiheesta: Howard Gardnerin moniälykkyysteoria henkisen älyn näkökulmasta
Podcastin tekijä Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä.
Voit tilata minulta luennon tai kirjallisen tuotoksen: mirja.karna@gmail.com
Tämä on blogin jatkuvasti päivittyvä sisällysluettelo, joka sisältää listattuna kaikki blogin artikkelit.
HENKINEN ÄLY
– Howard Gardnerin moniälykkyysteoria henkisen älyn näkökulmasta
– Pitkät kävelyt henkisen älyn äärelle (podcast, kesto 45 min.)
TUNNEÄLY
– Tunneäly
– Daniel Goleman: Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset
LUOVUUS
– Viisi salaisuutta siitä, miten uskallat elää luovasti
– Miten voit olla vapaasti luova – ja silti saavuttaa päämääriä?
– Millainen on luova prosessi?
HYVINVOINTI
– Miksi elämä on kiireinen suoritus?
– Kun henkinen bensa loppuu, mene metsään
YHTEYS ELÄMÄÄN
– Paluu oman itsen äärelle
– Nopea intuitio ja hidas järki
KUTSUMUS
– Vapaudu rohkeaksi itsensä toteuttajaksi
– Sisäinen näky elämäntehtävästä avaa tien luovaan potentiaaliin
PSYKOLOGIA YLEINEN
– Mielen salat -kirja
Mikä on tunneäly? Tunneäly on Daniel Golemanin vuonna 1995 lanseeraama älykkyys, joka sisältää Howard Gardnerin (1983) moniälykkyysteorian kaksi viimeistä älykkyyden muotoa; intra- ja interpersoonallisen älykkyyden.
Intrapersoonallinen älykkyys on ihmisen kykyä ymmärtää omaa itseään ja interpersoonallinen älykkyys taasen kuvastaa kykyä ymmärtää muita ihmisiä. Daniel Goleman jatkoi siis Gardnerin tieteellistä työtä, yhdisti nämä kaksi termiä ja alkoi kutsumaan sitä tunneälyksi.
Tunneälykkäältä ihmiseltä löytyy sekä itsetuntemusta että sosiaalista pelisilmää.
Tunneälykkäältä ihmiseltä löytyy sekä itsetuntemusta että sosiaalista pelisilmää. Hän pystyy johtamaan itseään, koska hän on tietoinen omista tunteistaan, voimavaroistaan ja osaamisestaan. Sen lisäksi hän tulee toimeen erittäin hyvin erilaisten ihmisten kanssa, ymmärtää heidän tunnemaailmaansa, motiivejaan ja lukee vaivattomasti ihmisten sanatonta viestintää.
Goleman (1995, 2014) jakaa tunneälyn neljään eri osa-alueeseen, jotka ovat itsetuntemus, itsehallinta, sosiaalinen tietoisuus ja ihmissuhteiden hallinta.
Goleman jakaa tunneälynsä nelikentän kahteen eri joukkueeseen riippuen siitä auttavatko ne ihmistä tulemaan toimeen itsensä vai toisten ihmisten kanssa.
Henkilökohtaiset tunnetaidot auttavat ihmistä tulemaan paremmin toimeen itsensä kanssa ja ne ovat itsetuntemus, itsehallinta ja motivoituminen. Itsetuntemukseen kuuluu tietoisuus omista tunteista, itsearviointi sekä itseluottamus. Itsehallintaan kuuluu taas itsekuri, luotettavuus, tunnollisuus, joustavuus sekä innovatiivisuus. Motivoitumiseen kuuluu kunnianhimo, sitoutuminen, aloitekyky ja optimismi.
Nämä kaikki ovat taitoja, jotka auttavat johtamaan omaa työtä ja näkemään sen mikä on itselle ominaista ja sopivaa. On ihana huomata, että tunnetaidoilla varustetut ihmiset harvoin toimivat sydämensä ääntä vastaan, muuten kuin ehkä tietoisesta valinnasta käsin.
Golemanin (1998) mukaan tunneälykkään ihmisen sosiaalisiin taitoihin kuuluu empatia ja sosiaaliset kyvyt. Sosiaalisia kykyjä ovat vaikuttaminen, viestintä, ristiriitojen hallinta, johtajuus, muutosvalmius, suhteiden solmiminen, yhteistyö ja tiimityötaidot. Empatiaan kuuluu taas muiden ymmärtäminen ja kehittäminen, palvelualttius, moninaisuuden arvostaminen ja yhteisöllisyys.
Yhdysvaltalainen psykologi Paul Ekman on tehnyt pioneerityötä tunteiden tulkitsemisessa. Hän on havainnut, että perustunteisiin liittyvät kasvonilmeet, joita hän kutsuu mikroilmeiksi, ovat universaaleja. Ympäri maailman ja kulttuurista riippumatta ihmiset siis ilmaisevat tunteitaan hyvin samankaltaisilla ilmeillä.
(Tässä välissä sulle vinkkivitosena tiedoksi se, että Paul Ekmanin työhön perustuu mielenkiintoinen tv-sarja nimeltä Paljastavat valheet. Suosittelen!)
Ekman (2003) jakaa tunteet neljään perustunteeseen, jotka ovat pelko, viha, suru ja mielihyvä. Goleman (1995) vuorostaan luettelee Tunneäly -kirjassaan Ekmannia hieman laajemman perustunteiden joukon. Siinä perustunteet ovat viha, suru, pelko, nautinto, rakkaus, yllätys, inho ja häpeä.
Perustunteet eivät Ekmanin mukaan varsinaisesti esiinny niin sanotusti yhtenä yksittäisenä tunteena, vaan paremminkin teemana, joka on joukko eritasoisia, mutta samansuuntaisia tunteita. Esimerkiksi vihan tunneperhe sisältää erilaisia vihan variaatioita ärtyneisyydestä aina raivoon asti.
Itsetuntemus on tunneälyn vankka perusta.
Tunteita ilmaistaan muun muassa äänensävyn, ilmeiden ja kehon asentojen kautta. Jotta ihminen voi tulkita toisten sanatonta tunneviestintää, hänellä täytyy olla itsekuria ja itsetuntemusta. Jos ihminen ei hallitse omia tunteitaan, eikä erota niitä eli ei osaa nimetä kehollisia tuntemuksiaan tunteiksi, hän ei myöskään voi ymmärtää toisten ihmisen tunteita (Goleman 1998). Näin ollen itsetuntemus on tunneälyn vankka perusta.
Goleman (1998) painottaa vuorovaikutuksessa empatiaa, jonka ydin on toisten ihmisten tunteiden tunnistamisessa. Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan asiakasprojektin ohjaajien ilmaisema empatia oli yksi pääelementti innovaatioiden syntymisessä (Montonen & all, 2015).
Ihmisen aivot eivät ole staattinen elin, jossa tieto kulkee pelkästään vanhoja kuluneita ratoja pitkin (vaikka joskus se siltä tuntuisikin!). Aivot ovat plastiset ja siellä kulkevat hermoverkot muovautuvat läpi elämän. On toki totta, että tietyt opitut ajattelumallit ja tavat ovat tiukassa, mutta sinnikkäällä työllä myös syvään uurtuneita ajatuskulkuja voidaan muuttaa.
Ihminen, joka ei ole oppinut ottamaan toisia huomioon ja tarkastelemaan toisten ihmisten tunteita mm. kasvojen ilmeistä, äänensävystä, kehonkielestä ja sanojen valinnasta, voi oppia toimimaan toisin. Tunneälyä ja empatiaa voi nimittäin oppia ja opettaa. Myönteistä kehitystä tällä alueella on huomattavissa, sillä peruskoulussa on alettu kiinnittää huomiota tunnetaitojen opettamiseen.
Mielenkiintoista on nähdä mihin suuntaan eri älykkyyksien kehitys tulee etenemään. Empatia on nimittäin luokiteltu myös yhdeksi henkisen älyn muodoksi (Wigglesworth, 2012). Henkisen älyn pioneerin Danah Zoharin (2005) mukaan tunneäly on pohja henkiselle älylle. Joten tunteiden ääreltä ei ole enää pitkä matka henkisen älykkyyden äärelle. Zohar (1997) kirjoittaakin, että tulevaisuuden organisaation tuleekin vaalia kolmenlaista älykkyyttä; mentaalista älykkyyttä, tunneälyä sekä henkistä älykkyyttä.
Artikkelin kirjoittaja ja lukija Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä.
Voit tilata minulta luennon tai kirjallisen tuotoksen: mirja.karna@gmail.com
Haluatko lukea lisää?
Artikkeli Daniel Golemanin kirjasta Aivot ja tunneäly -uusimmat oivallukset.
Artikkeli Howard Gardnerin moniälykkyysteoriasta, joka edelsi Golemanin tunneälyä.
Tai katso video, jossa kerron Golemanin kirjasta Aivot ja tunneäly.
Lähteet
Ekman, Paul (2003.) Emotional revealed, New York, Holt Paperpacks.
Ekman, Paul (nettisivut)
www.paulekman.com/blog/emotion-families-part-1/ Viitattu 31.12.2019
Gardner, Howard. (1983) Frames of Mind. New York, Basic Books.
Goleman Daniel (2014). Aivot ja tunneäly, uusimmat oivallukset. Samsaraa tasapaino-oppaat.
Goleman Daniel (1998). Tunneäly työelämässä. Otava.
Goleman Daniel (1997). Tunneäly. Lahjakkuuden koko kuva. Otava.
Goleman, Daniel (1995). Emotional intelligence. New York: Bantam Books.
Montonen, T., Eriksson, P. & Lehtimäki, H. (2015). Empathic facilitation in innovation: Combining diagnostic and dialogic practices. Int. J. of Services Technology and Management, 21(1/2/3), . doi:10.1504/IJSTM.2015.071100
Wigglesworth Cindy (2012). SQ21: The Twenty-One Skills of Spiritual Intelligence. SelectBooks, Inc. New York.
Zohar, D. (2005). Spiritually intelligent leadership. Leader to Leader, 2005 (38), pp. 45-51. doi:10.1002/ltl.153
Zohar, D. (1997). Rewiring the Corporate Brain: Using the New Science to Rethink.
Kuvat: Pixabay
Tässä artikkelissa esittelen sinulle Howard Gardnerin moniälykkyysteorian kahdeksan (ja puoli) erilaista älykkyyttä. Puolikas älykkyys viittaa henkiseen älyyn, jota Gardner ei ole kokonaisuudessaan ottanut mukaan teoriaan. Sen kohdalla kerron Gardnerin perusteluja ja ajatuksia tästä päätöksestä.
Yleisesti älykkyys nähdään kykynä ratkoa ongelmia; oppia tietoa ja soveltaa sitä tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Perinteisesti älykkyydeksi on luettu loogis-matemaattinen älykkyys.
Älykkyyden monimuotoisuus otti aimoharppauksen avarampaan näkökulmaan 1980-luvun alussa, kun yhdysvaltalaisen psykologi ja tutkija Howard Gardner julkaisi moniälykkyysteoriansa. Siinä, silloin noin neljäkymmentävuotias, Gardner jakoi älykkyyden ensin seitsemään ja myöhemmin kahdeksaan (tai 8 ½ ) eri kategoriaan.
Gardnerin teorian mukaan älykkyydet ovat visuaalis-avaruudellinen, kehollis-kinesteettinen, musikaalinen, kielellinen, loogis-matemaattinen, intrapersoonallinen ja interpersoonallinen älykkyys. Myöhemmin hän harkitsi kahden uuden älykkyyden lisäämistä, jotka olivat henkinen älykkyys ja naturalistinen älykkyys. Näistä hän sisällytti teoriaansa naturalistisen älykkyyden.
Seuraavassa esittelen tarkemmin Howard Gardnerin moniälykkyysteorian eri älykkyyksien lajit:
1. Visuaalis-avaruudellinen älykkyys
Tämä älykkyys tarkoittaa ihmisen kykyä tilan ja asioiden visuaaliseen ja avaruudelliseen hahmottamiseen. Käytännössä näitä ominaisuuksia tarvitaan eri kohteiden suhteiden ja etäisyyksien hahmottamiseen. Visuaalis-avaruudellinen älykkyys on erittäin tarpeen esimerkiksi silloin kun vaelletaan matkapuhelinverkon ulottumattomissa Lapin erämaassa, vettä sataa kuin saavista kaatamalla, on kylmä ja kolea, nälkä ja väsymys – ja pitäisi hahmottaa kartan avulla miten päästään mahdollisimman nopeasti lähimmälle autiotuvalle. Visuaalis-avaruudellinen älykkyys on tärkeää muun muassa lentokapteenin, merimiehen tai arkkitehdin ammateissa.
2. Kehollis-kinesteettinen älykkyys
Kehollis-kinesteettinen älykkyys viittaa ihmisen kykyyn hallita kehoaan joko kokonaisvaltaisesti tai joiltain osin, esimerkiksi kädentaitojen kautta. Tätä älykkyyttä kutsutaan myös liikunnalliseksi älykkyydeksi.
Olisi toivottavaa, että omaat kehollis-kinesteettistä älykkyyttä silloin, kun päätät Itävallan hiihtoloman kunniaksi kokeilla syöksylaskua ja kiitää mahdotonta kyytiä alppien rinteitä alas tai silloin kun Lapin ruskaretkellä löydät käteen sopivan pahkan ja päätät kovertaa siitä syntymäpäivälahjaksi rakkaimmallesi nimikoidun kuksan.
Monia kehollis-kinesteettisesti älykkäitä ihmisiä löydät käsityöläisistä, huippu-urheilun parista tai vaikkapa kesäisenä yönä lavatanssin pyörteistä.
3. Musiikillinen älykkyys
Musiikillinen älykkyys viittaa sävelkorkeuden, soinnin ja rytmin tajuun. Voit googlettaa YouTubesta “Aretha Franklin” ja löydät yhden esimerkin musiikillisesta älykkyydestä.
Tämän älykkyyden taitajia on erityisesti musiikkialalla. Ehkä yksi monimuotoisimmista musiikillisen älykkyyden multitalentin ilmentymästä on kapellimestarin ammatti.
4. Kielellinen älykkyys
Kielellinen älykkyys viittaa taitoon käsitellä ja tulkita sanoja. Se on herkkyyttä tunnistaa sanojen vivahteita ja asetella niitä soljuvaan järjestykseen ja rytmiin. Yksi sanataitureista, jota suorastaan fanitan, on tamperelainen runoilija Arto Lappi. Kielellisen älykkyyden taitajia löydät muun muassa toimittajan, kirjailijan ja runoilijan ammateista.
5. Loogis-matemaattinen älykkyys
Loogis-matemaattinen älykkyys viittaa nimensä mukaisesti kykyyn ratkoa ongelmia logiikan ja matematiikan kautta. Älykkyyteen kuuluu kyky käsitteellistää asioita ja hahmottaa eri asioiden tai symboleiden suhteita toisiinsa. Looginen päättelykyky on edellytys tieteen tekemiseen ja se on usein pohjana yleistä älykkyyttä mittaavissa testeissä.
Mietin kauan kuka voisi olla hyvä esimerkki loogis-matemaattisesti älykkäästä ihmisestä. Sitten minulla välähti! Vuonna 2017 tieteen akateemikoksi nimitetty filosofi ja matemaatikko Ilkka Niiniluoto on ehdottomasti yksi parhaita esimerkkejä tähän älykkyyteen.
Klikkaa tästä ja pääset kuuntelemaan Sari Valton toimittamaa radio-ohjelmaa, jossa allekirjoittanut eli kävelijä Mirja Kärnä keskustelee filosofi Ilkka Niiniluodon kanssa onnellisuudesta.
6. Intrapersoonallinen älykkyys
Intrapersoonallinen älykkyys tarkoittaa ihmisen kykyä itsetuntemukseen. Intrapersoonallisesti älykkäällä ihmisellä on herkkyyttä havainnoida ajatuksiaan ja tunteitaan, sekä motivoida itseään toimimaan kohti päämäärää. Gardnerin mukaan intrapersoonallinen älykkyys on tavoite jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi toimia viisaasti jatkuvassa muutoksessa olevassa modernissa yhteiskunnassa.
7. Interpersoonallinen älykkyys
Interpersoonallinen älykkyys on sosiaalista älykkyyttä. Se viittaa ihmisen kykyyn ymmärtää toisia ihmisiä, heidän tunteitaan, motiivejaan ja aikomuksiaan. Interpersoonallisesti älykäs ihminen on hyvä ihmistuntija ja hän pystyy helposti tunnistamaan ryhmädynamiikkan eri osa-alueet. Tätä älykkyyttä tarvitaan toimiessa terapeuttina, ihmisten johtajana tai vaikka rauhanneuvottelijana.
Intrapersoonallinen ja interpersoonallinen älykkyys muodostavat yhdessä Daniel Golemanin tunnetuksi tekemän tunneälyn.
8. Naturalistinen älykkyys
Sitten moniälykkyysteorian julkaisun Gardnerille ehdotettiin useita uusia älykkyyksien lajeja. Sen myötä hän alkoi tutkia mahdollisuutta lisätä teoriaan kaksi uutta älykkyyttä: luonnon ymmärtämisen kyvyn ja henkisen älykkyyden. Vuonna 1993 Gardner julkaisi kirjan Multiple Intelligences: New Horizons ja päätyi lisäämään naturalistisen älykkyyden teoriaansa, sillä se vastasi hyvin hänen käyttämiin älykkyyden kriteereihin.
Naturalistinen älykkyys on kykyä ymmärtää luontoa ja eläimiä. Siihen liittyy muun muassa luonnonilmiöiden, kasvien ja eläinten tunnistamisen ja luokittelun taito. Naturalistista älykkyyttä tarvitaan muun muassa biologin ja luonto-ohjaajan ammateissa tai syksyisessä metsässä kanttarellien keruuretkellä.
8 ½ Henkinen älykkyys
Mielestäni Gardnerin moniälykkyysteoria oli ensimmäisiä oven avauksia kohti henkisen älyn ymmärtämistä, sillä aikanaan se laajensi ihmisten käsitystä älykkyydestä.
Gardner käyttää henkisestä älykkyydestä termiä eksistentiaalinen älykkyys tai “suurten kysymysten älykkyys”. Gardnerin mukaan henkisen älyn laskeminen älykkyydeksi riippuu sen määritelmästä sekä älykkyyden kriteereistä. Vuonna 1993 Gardner kirjoitti, että henkisen älyn tieteellinen todistaminen on vielä kiistanalaista, vaikka näkeekin sen potentiaalisena älykkyyden muotona.
Gardnerin henkisen älykkyyden tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen näyttää nojaavan biologisiin todisteisiin tai niiden puutteisiin. Yksi peruste älykkyyden tunnustamiseen on se, että aivojen tietyt osa-alueet liittyvät kyseiseen älykkyyteen.
Joten Gardnerin moniälykkyysteoria sisältää 8 ja ½ älykkyyttä, viitaten puolikkaalla mahdollisuuteen henkisestä tai eksistentiaalisesta älykkyydestä. Pientä pehmenemistä voimme huomata tapahtuneen Gardnerin kannassa, sillä vuonna 2007 julkaistussa kirjassa Five Minds of the Future Gardner mainitsee ohimennen, että hänen teoriansa mukaan älykkyyksiä on kahdeksan tai yhdeksän.
Artikkelin kirjoittaja ja lukija Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä.
Voit tilata minulta luennon tai kirjallisen tuotoksen: mirja.karna@gmail.com
Lähteet
Gardner, Howard. (2009) Five Minds for the Future.
Gardner, Howard. (2000) A Case Against Spiritual Intelligence. The International Journal for the Psychology of Religion, 10:1, 27-34.
Gardner, Howard. (1999) Intelligence Reframed. New York, Basic Books.
Gardner, H. (1996). Probing More Deeply into The Theory of Multiple Intelligences. NASSP Bulletin, 80(583), pp. 1-7.
Gardner, H. (1993). Frames of mind: The theory of multiple intelligences (2nd ed. with a new introduction.). London: Fontana Press.
Gardner, Howard. (1983) Frames of Mind. New York, Basic Books.
Lukion Psykologia 4, (2007), s.102-126. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.
Howard Gardnerin teorian kotisivut, viitattu 11.12.2019. www.multipleintelligencesoasis.org
Kuvat: Pixabay
Ihmisellä on kaksi tapaa käsitellä tietoa ja tehdä päätöksiä; nopea intuitiivinen sekä hidas tietoinen. Voit tuntea nämä veijarit myös nimillä implisiittinen ja eksplisiittinen tiedonkäsittely, joka tarkoittaa tiedostamatonta ja tiedostettua. Kansankielellä voisi sanoa, että ihmisen päätöksen tekee joko sydän tai järki (tai parhaassa tapauksessa ne molemmat).
Joku voi ajatella olevansa pelkästään järki-ihminen, joka ei tunteile saatikka sitten käytä sellaista vaaleanpunaista hispsterinavigaattoria kuin intuitio. Mutta sori vaan, nimittäin silläkin järjenjöllykällä tunteet näyttelevät suurta osaa jokapäiväisessä päätöksenteossa, ilman, että hän sitä edes huomaa. Eräiden aivosairauksien kautta toteutetuissa tutkimuksissa on todettu, että ilman kykyä tunnistaa ja tuntea tunteita ihmisen toimintakyky romahtaa. Siis toistan – ilman tunteita ihmisen toimintakyky romahtaa!
Voi kuulostaa aika dramaattiselta, mutta tehdäänpä pieni mielikuvamatka sinun aamuusi. Kun aamulla valitsit mitä puet päällesi, osa sinun päätöksenteostasi tapahtui tunteiden ja osa loogisen päättelyn tasolla. Todennäköistä on, että tunteet ohjasivat valintaa ja looginen päättely tulee niiden avuksi. On hyvä muistaa, että ihmisen tietoinen havainto (kappas, minulla on siniset farkut jalassani!) on itseasiassa monimutkaisen esitietoisen prosessin tietoinen lopputulos.
Jos ihminen käsittelisi tietoa pelkästään järjen kautta arkisiin päätöksiin menisi kohtuuttomasti aikaa. Tietoisen työmuistin (muisti joka muistaa esimerkiksi tämän lauseen alun tai keltaisella post-it -lapulla olevan puhelinnumeron, jonka haluat näppäillä puhelimeesi) kapasiteetti on varsin rajallinen. Niin huomasitko, saattoi olla, että sinun piti palata edellisen lauseen alkuun, jotta sait kiinni siitä mihin siinä lopussa viitattiin.
Työmuistin rajallisuuden takia ihminen ei pysty pitämään mielessään kaikkea loogisen päätöksenteon kannalta relevanttia asiaa. Sillä tietoinen mieli pystyy säilyttämään yhtä aikaa mielessään vain muutamia eri yksiköitä. Intuitiivinen tiedonkäsittely pystyy taas monen eri asian yhtäaikaiseen käsittelyyn, se on lähes rajaton tiedonkäsittelylaitos.
Suomalainen tutkija Asta Raami on kirjoittanut väitöskirjan sekä tietokirjan intuitiosta. Raamin mukaan looginen päättely ja intuitio ovat erilaisia tietämisen tapoja, jotka toimivat ihmisen tiedonhankinnassa limittäin. Psykologisen näkökulman mukaan intuitio on ei-tietoista ajattelua. Intuitio on vahva työkaluja luovuudessa sekä monimutkaisessa ongelmanratkaisussa.
Usein ajatellaan, että ihminen on pohjimmiltaan looginen ja intuitiivinen tietäminen on harvojen ihmisten ominaisuus, mutta Raamin mukaan näin ei ole. Hän kertoo, että intuitiivinen ajattelu on aivojen synnynnäinen tiedonkäsittelytapa. Ihminen ajattelee luontaisesti intuitiivisesti ja sitten viiveellä mukaan tulee looginen ajattelu, eli järki.
Raami jakaa intuitiivisen tietämisen kahteen eri ketagoriaan; tunnepohjaiseen ja asiantuntijuuteen sekä kokemukseen perustuvaan tietämiseen. Hänen mukaansa tunnepohjainen tietäminen on alttiimpi virhearvioille kuin kokemukseen ja asiantuntijuuteen pohjaava intuitiivinen tietäminen. Tunnepohjainen intuitiivinen tietäminen voi sekoittua esimerkiksi pelkoon, mielihaluihin, mielijohteisiin ja mielikuvitukseen. Raamin mukaan intuition vahvistaminen vaatii kykyä suunnata ja avartaa mieltä.
Mielen suuntaaminen on tietoisen mielen taito, johon intuitio ei kykene ja mielen avaruus on taas intuition taito, joka on tietoiselle mielelle mahdottomuus. Eli intuition kehittämisessä ihminen tarvitsee sekä tietoista että intuitiivista mieltä.
Olen harjoittanut meditaatiota ja osallistunut vuosien varrella erilaisiin hiljaisuus- ja meditaatioretriitteihin. Eräällä buddhalaisella retriitillä muistan opettajan maininneen, että on olemassa kolme (josta muistan kaksi) tapaa lähestyä meditatiivista mielentilaa; tarkka keskittyminen ja avaruudellinen kokeminen. Ja kuten aikaisemmin totesin, nuo samat tavat ovat Raamin mukaan intuition vahvistamisen kulmakiviä.
Tunneäly jakaantuu intrapersoonalliseen ja interpersoonalliseen älykkyyteen. Ensimmäinen kohdistuu omaan mieleen ja jälkimmäinen toisiin ihmisiin. Mielenkiintoista on, että tunneälytutkija Daniel Goleman on meditoinut nuoruudestaan lähtien ja hänen mukaansa meditointi on yksi työkalu tunneälyn kehittämiseen.
Kokemuksesta voin sanoa, että intuitiviisen tiedon erottelukyky vaatii intrapersoonallista älykkyyttä, sillä intuitiota sumentavia ajatusvinoumia voi olla peloista tai mielihaluista johtuvat ajatukset. Intrapersoonallinen älykkyys on tunneälyn se osa-alue, joka kohdistuu ihmisen omaan mieleen. Eli intrapersoonallisesti älykäs ihminen osaa havainnoida omaa mieltään ja tunnistaa omia tunteitaan.
Voidaan ajatella, että intuitio on kuin ympärillämme leijuva aistikenttä, joka kerää koko ajan ajantasaista informaatiota ilman, että olemme siitä tietoisia. Tunteet ohjaavat tarkkaavaisuuttamme hyvinvointimme kannalta merkityksellisiin asioihin. Erään tutkimuksen mukaan kun aistikentässämme tapahtuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, intuitiivinen mieli nostaa sen tietoisen mielen nähtäväksi (Mudrik ym. 2011).
Tunteet ovat hyvinvointimme puolustusjärjestelmiä. Ne kertovat eri tavoin tärkeistä havainnoista. Inho-reaktio on merkki siitä, että jokin asia ei ole meille hyväksi, pelko-reaktio kertoo siitä, milloin meidän tulee paeta, jähmettyä tai taistella ja mielihyvä-reaktio viitoittaa suuntaa siitä mihin meidän tulee kohdistaa kulkuamme.
Tunne on nopea ja tehokas. Intuitiivinen tietäminen on tutkitusti 300 000 kertaa nopeampaa kuin tietoinen tiedonkäsittely. Tunteen kautta syntyy nopea primäärireaktio, joka hälyttää aivojemme mantelitumakkeen, pistää meidän toimimaan ajatusta nopeammin ja pelastaa onnettomuudessa henkemme. Sekundaariarvio on hitaampi, järjen ja loogisen päättelykyvyn keino.
Järki tai tietoinen mieli mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelun ja tavoitteiden saavuttamisen. Se pystyy kategorisoimaan elämässämme olevia tapahtumia tai kokemuksia käsitteiksi. Se erottaa hyvän ja pahan. Se kerää tietoa maailmasta ja toimii siellä tarvittavana suojakilpenä. Tietoisen mielen kokemusmaailmaan sisältyy nykyhetken lisäksi menneisyys ja tulevaisuus. Kaiken tämän lisäksi tietoinen mieli kykenee erääseen tärkeään asiaan, johon intuitiivinen mieli ei kykene, nimittäin tarkkaavaisuuden kohdentamiseen.
KLIKKAA TÄSTÄ ja lue seuraavaksi artikkeli, jossa käsitellään samaa asiaa, mutta tarinan kautta.
*
*
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana.
*
*
Lähteet
Kognitiiviset prosessit -kurssi, joka on osa Itä-Suomen yliopiston psykologian aineopintoja. Erityisesti kurssin materiaaleista Lauri Nummenmaa luento Kognitiot ja emootiot sekä Mikä Koiviston luennot implisiittinen muisti ja tietoisuus.
Goleman, D. (2017) Daniel Goleman: Science of Meditation. YouTube-video. https://www.youtube.com/watch?v=NQTQX1F_VW0 Viitattu 2/2019
Mudrik, L. (2011). Integration Without Awareness: Expanding the Limits of Unconscious Processing. Psychological Science, 22(6), pp. 764-770.
Raami, A. (2015). Intuition unleashed: On the application and development of intuition in the creative process. Helsinki: Aalto University School of Arts, Design and Architecture, Department of Media.
Raami, A. (2016). Älykäs intuitio: Ja miten käytämme sitä. Helsinki: S&S
Artikkelin kuvat: Tommy Lisbin, Ashley Batz sekä Aaron Burden, Unsplash.
Kerron tässä artikkelissa oman versioni klassisesta tarinasta, jossa ihminen löytää takaisin kotiin eli asettuu todellisen itsensä äärelle.
Olipa kerran vastasyntynyt vauva, joka löytyi hylättynä kylän kaivon luota. Viikkoja kului, eikä kukaan tullut hakemaan sitä. Kyläläiset päättivät ottaa sen kasvatettavakseen ja nimesivät vauvan Sisäiseksi tietämykseksi.
Sisäinen tietämys oli niin heiveröinen ja herkkä, että sadepisarat tippuivat sen läpi ja tuuli keinutteli sen iltaisin uneen. Kyläläiset olivat kiintyneet Sisäiseen tietämykseen ja huolissaan siitä, että jonain yönä tuuli saattaisi varastaa hänet tähtien taakse. Niinpä he päättivät ryhtyä suojatoimiin. Apuun kutsuttiin seppä, joka oli tunnettu suojakilpien takoja. Ja niin Sisäiselle tietämykselle taottiin oma suojakilpi.
“Tämä on nyt sinun väliaikainen maailmasi, jonka sinä voit luoda sellaiseksi kuin haluat. Saat täyttää sen valolla tai pimeydellä, kumpi sinua sattuu enemmän huvittamaan”, kilventakoja sanoi, kun ojensi Sisäiselle tietämykselle uuden luomuksensa.
Haarniska oli painava, eikä sisäinen tietämys osannut liikkua sen kanssa. Kyky lentää kilvan pikkulintujen kanssa puun oksalta toiselle oli enää vain hämärä muisto mielen sivukammarissa. Sisäinen tietämys koetti kasvattaa voimiaan, jotta voisi lentää yhdessä haarniskan kanssa, mutta turhaan. Haarniska oli liian painava. Sisäinen tietämys menetti toivonsa ja lyyhistyi kasaan. Vähitellen Sisäisen tietämyksen kasvojen puna alkoi haalistumaan, silmien säihke sammui ja tilalle asettui tyhjä, apaattinen katse.
Sisäinen tietämys alkoi suorittaa robotin lailla haarniskan sääntöjen mukaista elämää. Haarniska oli kova ja ankara, se suunnitteli otsa kurtussa tulevaa tai sitten se murehti yöt valvoen menneitä tapahtumia. Se piiskasi suoriutumaan elämästä paremmin, olemaan kovempi, nopeampi, tehokkaampi, rikkaampi, rehevämpi, kauniimpi ja komeampi. Haarniskan nälkä oli kyltymätön.
Sisäinen tietämys ei enää muistanut, että haarniska oli väliaikainen järjestely, elintärkeä suoja raskauden maailmassa. Ei, se oli unohtanut sen ja kärsi rangaistustaan elinkautisvangin lailla.
Sisäisen tietämyksen nimi oli kuitenkin enne ja sen mukaisesti hän kantoi tietämättään olemukseensa kaiverrettua karttaa, joka johdattaisi hänet takaisin keveän olemuksensa luokse. Ja niin riittävän pitkän ja raskaan kärsimyksen kautta Sisäinen tietämys havahtui sisällään olevaan oppaaseen. Ja siitä alkoi Sisäisen tietämyksen kasvutarina, joka on jokaisen ihmisen tarina, osana yhteistä kollektiivista satua.
Sisäinen tietämys alkoi vähitellen muistaa millaista oli lentää keyesti kuin höyhen. Hän oppi myös elämään sovussa raskaan haarniskan kanssa. Sisäinen tietämys kaatoi punaisella rautakannulla öljyä haarniskan muttereihin, sillä hän tiesi, että haarniska tarvitsee sitä. Sisäinen tietämys oppi, että jos haarniskan halusi viedä joen äärelle katsomaan tähtien lentoja, oli matka aloitettava päivällä, sillä haarniska oli hidas ja kömpelö. Mitä useammin Sisäinen tietämys oli joen äärellä tähtiä katsomassa, sitä enemmän hän ymmärsi omasta keveydestään ja siinä piilevästä voimastaan.
Eräänä iltana joella Sisäinen tietämys ilahtui tähdenlennon jättämästä sumujäljestä niin kovin, että hän kurottautui koskettamaan sitä. Haarniska oli joen penkalla ja Sisäinen tietämys lensi taivaalla tähdenlennon sumujäljessä. Ja sillä hetkellä Sisäinen tietämys havahtui tosiolemuksestaan. Hän muisti olevansa vapaa ja viaton, lapsenkaltainen kupliva keveys, joka pystyi tanssimaan villisti pyörähdellen tähtien maailmassa ja samaan aikaan seisomaan suoran ryhdikkäästi haarniskan sisällä. Hän ei ollut todellisuudessa erillinen kevyestä tuulesta tai kirkkaasta tähdenlennosta, vaan hän oli yhtä samaa olemusten virtaa. Sinä iltana tähtitaivaalla nähtiin erityisen kirkas ja pirskahteleva tähti-ilotulitus.
Seuraavana päivänä Sisäisen tietämys palasi kylään ja istuutui hiljaa kaivon äärelle. Vähitellen muut haarniskaniskaiset hakeutuvat hänen läheisyyteensä, tietämättä miksi, mutta siinä oli vain niin hyvä olla.
Sisäinen tietämys tiesi jonkin muuttuneen. Hänen silmissään loisti uudenlainen valo. Hänen naurunsa helkähteli vapaana kuin syystuulessa kiekkuva vaahteranlehti.
Jollakin kummallisella tavalla Sisäinen tietämys tunsi löytäneensä takaisin kotiin. Ja siltä matkalta hän toi tuliaisia muille haarniskan raskauttamille. Hän kertoi tarinoita tähtien takaa. Kasvatti ymmärrystä oman kartan laadintaan. Sanoi, että ihmisessä on kuuluu olla kaksi osaa, vapaana tanssiva kevyt henki ja sitä suojeleva haarniska. Molempien tulee olla omalla paikallaan. Haarniskan ei kuulu hidastaa matkaa, vaan suojata matkalla tanssivaa henkeä. On muistettava, että haarniska ei pysty osallistumaan Sisäisen tietämyksen sukelluksiin valtameren syvyyksiin tai korkeisiin lentoihin tähtien taakse, sillä se elää tahmeassa ja hitaassa materian maailmassa ja toimii siellä omalla paikallaan Sisäisen tietämyksen suojelijana.
*
*
*
Tämä tarina on saanut inspiraation kipinän kahdesta eri lähteestä: Asta Raamin kirjasta Älykäs intuitio sekä taidekollektiivi Jo Boman Orkestran lukupiiristä, jossa käsiteltiin Clarissa Pinkola Estésin kirjaa Naiset jotka kulkevat susien kanssa.
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana.
Artikkelin kuvituskuvat Nibras al-riyami, Jeremy Thomas sekä
Jakob Braun, Unsplash.
Olen vuoden päivät viettänyt hiljaiseloa sekä blogin että somen puolella. Aika on ollut sisäänpäin kääntynyttä ja sen syvyyssukelluksen seurauksena on pintaan alkanut nousta uusia sanoja. Ne ovat ottaneet tällä kertaa runon muodon.
Minulla on tällä hetkellä kasassa on noin nelisenkymmenen runoa. Aluksi luin niitä lähipiirille, ja sen myötä minulle nousi halu jakaa niitä enemmänkin. Elämänmakuisten ja konstailemattomien runojen aiheet tulevat lapsuuden turvattomuudesta, masennuksesta, naiseudesta, parisuhteesta ja pyhyyden mysteeristä.
Torstaina 24.1. kello 18 Kuopion Taidemuseolla on Ompeluseurat, jossa luen ensimmäistä kertaa kirjoittamiani runoja. Musiikkina Ompeluseuroissa on hiljaisuus, joka siivittää matkaasi runojen maailmaan.
Kuvassa Leena Nion teos Transformation II, jonka äärellä runoja tullaan kuulemaan. Teos on osa Saastamoisen säätiön kokoelmaa.
Ompeluseurat on noin kerran kuukaudessa eri paikoissa tapahtuva poikkitaiteellinen tapahtuma, joka elvyttää ompeluseurojen perinnettä nykyaikaisella twistillä. Jutun juoneen kuuluu vaihtuva taide-esitys, joka parhaimmillaan limittyy esityspaikan maailmaan.
Ja luonnollisesti, kun Ompeluseuroissa ollaan, niin otahan kutimet mukaan! Paikan päällä on myös lainakutimia. Pakko ei ole kuitenkaan puikkoja heilutella, sillä Ompeluseuroissa voi myös vaan olla.
Runot on suunnattu aikuisille. Musiikkina hiljaisuus. Ota halutessasi mukaan meditaatiotyyny tai muu istuinalusta. Tilassa on myös tuoleja.
Paikka: Kuopion taidemuseo, Kauppakatu 35, Kuopio.
Aika: To 24.1.2019 kello 18-19.30
Hinta: 5/8 €
Tarjolla pientä purtavaa sekä tekemättömiä töitä.
Ota käsityösi ja käy!
Kuopion taidemuseolla on tapahtuman aikaan esillä Upside Down -näyttely, joka esittelee Saastamoisen säätiön kokoelman nykytaidetta 2010-luvulta.
www.kuopiontaidemuseo.fi
Ompeluseurat ideoi ja järjestää kuopiolainen taidekollektiivi Jo Boman Orkestra, joka löytyy somesta tämän linkin kautta:
https://www.facebook.com/Jo-Boman-Orkestra-151013395584428/
Tapahtuman lisätiedot: jobomanorkestra@gmail.com
Blogissa on käsitelty luovuutta, kiirettä, työhyvinvointia ja läsnäoloa. Näiden asioiden ääreltä blogi jää nyt julkaisutauolle.
Olen huomannut elämän varrella, että ympäristöstä huokuu paine olla mukana, suorittaa, tehdä ja saada aikaiseksi. Ei voi jäädä kyydistä pois.
Minä kerron sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kyllä voi. Ja itseasiassa kyydistä pois hyppääminen kannattaa.
Aikanaan kun opiskelin tuottajaksi Tampereen (silloisen) taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa koin samaa kyydissä pysymisen painetta. Teimme koulussa paljon projekteja ja meitä opiskelijoita kannustettiin verkostoitumaan ja olemaan mukana kaikessa mitä tapahtuu, jotta meistä tulisi menestyneitä media-alan ammattilaisia, jotka työllistyvät työmarkkinoilla. (Ajatuskin tästä alkaa nykyään painaa ikävällä tavalla rintakehää.)
Paine olla mukana kaikessa oli valtava. Paineesta huolimatta pidin opintojen keskellä välivuoden, jolloin olin täysin poissa opiskeluympyröistä. Ehkä vuoden aikana olin menettänyt joitain tilaisuuksia, kontakteja ja verkostoitumishetkiä, mutta luulenpa, että niillä ei ollut kovin suurta merkitystä, sillä samaisen vuoden aikana olin löytänyt kontaktin vielä tärkeämpään yhteyshenkilöön: itseeni.
Tuon pysähtyneen vuoden vietin itseni kanssa. Ja täytyy tunnustaa, että alkuun se oli aika tuskaista aikaa, sillä olin ollut kauan liian kaukana sisimmästäni. Mutta tuo aika kannatti. Jos en olisi pysähtynyt itseni äärelle, tuskin olisin tällä tiellä missä olen nyt. Nimittäin sen vuoden aikana aloin tunnistamaan sisäistä ääntäni, jonka lisäksi näin unen kirjasta, jonka kirjoitin noin kymmenen vuotta unen näkemisen jälkeen. Opin, että pysähtyminen on parasta mitä voi itselleen ja muille lahjoittaa, sillä sen kautta antaa myös läsnäoloa lähellä oleville ihmisille.
Näiden sanojen saattamana blogi jää julkaisutauolle määrittelemättömäksi ajaksi – sillä pysähtyminen kannattaa.
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana.
Luovasta prosessista on olemassa monenlaisia malleja. Yksi vanhimmista malleista on lähes sata vuotta sitten kehitetty (1926) Wallasin luovuuden neljän vaiheen malli.
Luovuushan on siitä ovela matkakumppani, että sehän ei sitten todellakaan tottele ennalta määrättyjä askelmerkkejä tai malleja, vaan luovuus liikkuu eri vaiheiden välillä siten, miten sitä sattuu huvittamaan. Välillä se palaa ilkikurisesti edelliseen kohtaan ja sitten hyppää anarkistisesti sitä seuraavaan, tai sitten se kulkee ihan omia polkujaan välittämättä hölkäsenpöläystä mistään mallista.
Mallista on kuitenkin hyötyä. Ensinnäkin se selkeyttää luovan prosessin ymmärtämistä ja antaa sille jäsennellyt raamit. Lisäksi prosessin eri vaiheiden tunnistaminen auttaa myös blokkitilanteessa olevaa pääsemään luovassa prosessissa eteenpäin. Mallin avulla voi nimittäin tunnistaa missä kohtaa prosessia on menossa, mikä kohta ehkä kaipaa vielä huomiota ja mikä olisi seuraava tarpeellinen vaihe.
Wallasin neljä luovuuden vaihetta ovat seuraavat:
1.) Ongelman määrittäminen
Luova prosessi alkaa siitä, että määrittelet ongelman tai tilanteen, johon haluat luovan ratkaisun. Mitä selkeämmin määrittelet ongelman tai tavoitteen, sitä paremmat lähtökohdat aivoillasi on alkaa pureskella pähkinää. Voit selkeyttää ongelman esimerkiksi mindmapilla, maalaamalla tai kirjoittamalla siitä. Jos päädyt kirjoittamaan, on hyvä lopuksi tiivistää ongelma tai tavoite yhteen lauseeseen.
2.) Haasteeseen uppoutuminen
Seuraavaksi uppoudu aiheeseen eli yksinkertaisesti hae siitä lisätietoa. Aiheeseen uppoutuminen voi olla teoreettista tai konkreettista. Mikäli se on konkreettista, voit mennä keskelle ilmiötä, johon haluat ratkaisun. Jos haluat luoda uuden luovan tavan haravoida syksyn lehtiä, mene haravoimaan niitä “vanhalla tavalla”. Elä keskellä haastetta ja koe se.
Mikäli haasteeseen uppoutuminen on teoreettista, opiskele aihetta. Aiheen opiskelu voi tarkoittaa esimerkiksi aiheen tiimoilta julkaistujen artikkeleiden, kirjojen tai opetusmateriaalin sisäistämistä. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että keskität energiasi ja huomiosi haasteeseen, jonka haluat ratkaista tai johon haluat luoda uutta.
3.) Rentoutuminen
Nyt kun olet täyttänyt aivojesi kovalevyn ja se on käynyt kovilla kierroksilla keskittyessäsi haasteeseen, sinun tulee antaa aivoillesi aikaa jäähtyä. Päästää irti aiheen ajattelusta, rentoudu ja anna asian olla. Tässä kohtaa on hyvä tehdä jotain aivan muuta ja vielä sellaista, jossa ei ole tavoitetta saada aikaan yhtikäs mitään. Tämä vaihe voi olla vaikka kahviloissa istuskelua, metsässä kävelyä, pitkiä päiväunia, takkatulen katsomista tai lomalla olemista.
Tiedän, että tämä kuulostaa kummalliselta ja voi olla vaikea toteuttaa. Vielä vaikeampaa sen toteuttaminen on, jos se pitää tehdä työpaikalla, sillä työpaikalla on olemassa vähintään kirjoittamaton sääntö tehokkuudesta ja työn tekemisestä. Mutta rentoutuminen on elintärkeä osa luovaa prosessia.
Tämän vaiheen aikana annat alitajunnallesi tilaa käsitellä opittua tietoa, yhdistellä asioita uudella tavalla ja löytää uusi, luova ratkaisu. Luova oivallus tapahtuu itsestään. Se voi tulla yhtäkkiä mieleen vaikka kävellessäsi tai saunan lauteilla kun tuijotat varpaitasi, voit nähdä siitä unta (muista kirjoittaa unet ylös heti herättyäsi), tai voit saada oivalluksen lukemastasi kirjasta tai katsomastasi ohjelmasta.
Oivallusta ei voi kuitenkaan pakottaa tapahtuvaksi, ja joskus käy niin, ettei se kertakaikkiaan tapahdu. Silloin voit palata edelliseen vaiheeseen ja hakea lisätietoa asiasta tai määritellä ongelma tai tavoite uudelleen.
On hyvä olla armollinen itselleen, sillä usein luovat prosessit eivät toteudu lineaarisessa järjestyksessä, jossa edetään orjallisesti vaiheesta toiseen. Luova prosessi on enemmänkin syklinen. Siinä käydään useaan otteeseen läpi prosessin eri vaiheet. Jokaisella kierroksella asia selkeytyy ja tulee lähemmäs ratkaisua, ja lopulta, jos sinulla käy hyvä tuuri, oivallat jotakin aivan uutta.
4.) Toimeenpano
Neljäs vaihe on luovan idean toimeenpano. Tämä on kokemukseni mukaan luovan prosessin vaikein vaihe, sillä tässä kohtaa sinun pitää uskaltaa hypätä tummaan veteen tietämättäsi, mitä veden alla on vastassa. Otat siis näkyvän riskin.
Toimeenpano on kriittinen piste siitä, saadaanko luova idea konkretian tasolle vai jääkö se ainoastaan ideaksi.
Tässä kohtaa sinun on syytä myös tarkastella sitä, onko luova idea toimeenpanon ja jatkokehittelyn arvoinen. Haluatko sinä käyttää aikaasi sen jatkokehittelyyn? Onko siinä potentiaalia?
Jos vastaus on kyllä, on aika kääriä hihat ja alkaa töihin.
Monella ihmisellä menee tässä kohtaa pupu pöksyyn, sillä nyt idea tulee näkyväksi ja tulemalla näkyväksi, se tulee myös haavoittuvaksi. Jotta nupullaan oleva ideasi ei kuole alkumetreille, sinun on syytä aluksi olla erittäin tarkka kenelle siitä kerrot. Suosittelen varovaisuuteen sen takia, että tässä vaiheessa ideasi on vielä niin heikolla nupulla, että se ei välttämättä kestä kovaa tuulta. Ja vaikka ideasi olisi todellisuudessa hyvä ja toteuttamiskelpoinen, se ei ole koskaan sitä kaikkien ihmisten mielestä. Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sitä. Siksi sinun on hyvä etsiä kannustavia ihmisiä, jotka kykenevät näkemään potentiaalia nupullaan olevassa ideassa ja sitä myöten antamaan sinulle henkistä lannoitetta, jolla voit kasvattaa ideastasi vahvemman.
Sitten kun ideasi on vahvistunut, tai tarkemmin sanottuna vahvistusta on saanut oma uskosi siihen, voit alkaa puhua siitä enemmän myös sellaisille ihmisille, jotka todennäköisesti kritisoivat sitä. Silloin kritiikki ei enää tapa nupullaan olevaa heikkoa ideaa, vaan paremminkin auttaa sinua kehittämään sitä eteenpäin.
Nämä olivat siis Wallasin mallin neljä luovuuden vaihetta. Joten, ei muuta kun etsimään haastetta tai ongelmaa, johon haluat löytää luovan ratkaisun, ja hyppää mukaan luovuuden sykliin!
Tämän artikkelin lähteenä ja inspiraationa on käytetty Daniel Golemanin kirjaa “Aivot ja tunneäly, uusimmat oivallukset.” Kirjan on kustantanut Samsaraa.
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana.
Mikko Ylikankaan toimittama Mielen salat -kirja pureutuu poikkitieteellisesti ihmisen mieleen.
Kirjan artikkelit ovat Suomen Akatemian Ihmisen mieli -tutkimusohjelman hankkeista. Hankkeessa tutkittiin mieltä filosofian, psykologian, neurotieteen, lääketieteen sekä kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden lähtökohdista.
Aloitin kirjan lukemisen suurella mielenkiinnolla ja se kyllä antoikin minulle uutta oppia sekä selkeään muotoon pureskeltua tutkittua tietoa, ja niiden kautta lisäsi oman mieleni avaruutta.
Kirjan artikkelit käsittelivät hyvin erilaisia aiheita. Mieli ja kanssakäyminen osiossa käytiin läpi enemmänkin mielen henkilökohtaisia ilmenemismuotoja. Siinä kerrottiin esimerkiksi miten harjoittelu muovaa aivoja, miten tunteet tuntuvat ja mistä ystävyyden on tehty.
“Sosiaalinen kognitio saattaa siis suosia työskentelyä noin viiden hengen ryhmissä.” – Laakasuo ym., s. 50
Mieli ja yhteiskunta osiossa taas pureuduttiin mielen muodostamiin laajempiin ilmiöihin. Artikkeleissa käsiteltiin muun muassa luovuuden reunaehtoja työyhteisön toiminnassa, mielen merkitystä hyvin- ja pahoinvoinnin periytymisessä sekä ryhmäpäättelyn ja ryhmän päätöksenteon ilmiöitä.
Kirjan viimeinen osio käsitteli tiedostetun ja tiedostamattoman rajoja. Artikkeleissa esiteltiin muun muassa yliluonnollisten ilmiöiden kokemista, yleisanestesiaa sekä näkemistä silmät kiinni.
Koin mielenkiintoisimmaksi kaksi ensimmäistä osaa, jossa mieltä käsiteltiin arkisen henkilökohtaisen kokemuksen kautta ja myöhemmin kollektiivisen mielen kautta, muun muassa ryhmän yhteisen mielen toiminnasta työelämässä.
Vuorovaikutuksen helpottaminen
Carlsonin ja Vuontelan artikkelissa kerrotaan, että yhteisesti koettu elämys synkronisoi siihen osallistuvien aivot samankaltaiseen tilaan (s. 25). Hietanen taas kirjoitti katsekontaktin merkityksestä. Hänen mukaansa suora katsekontakti lisää ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta edistävää käyttäytymistä ja toimintaa muiden ihmisten hyväksi. Kun ihminen katsoo toista silmiin, hän alkaa usein huomaamattaan jäljittelemään toisen kasvojen ilmeitä ja kehon asentoja. Tällainen jäljittely taas edesauttaa ihmisten vuorovaikutusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. (s. 32.)
“Katsekontakti toisen ihmisen kanssa on erityislaatuinen.”
– Hietanen, s. 27
Laakasuon ym. mukaan (s. 61) tutkimuksissa on havaittu, että mikäli ryhmällä on tavoite tehdä yhteistyötä, toisten ryhmäläisten liikkeiden ja eleiden jäljittely lisääntyy keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Samaisessa artikkelissa kerrottiin, että empaattisesti suuntautuneet henkilöt usein peilaavat luonnostaan toisten ihmisen eleitä ja ilmeitä (s. 60).
Olen kiinnittänyt huomiota omassa vuorovaikutuksessa siihen, että intensiivisessä keskustelussa, joka tuntuu soljuvan vaivatta eteenpäin ja ymmärrys toisen ajatuksenjuoksusta on syvä, asetumme huomaamatta samankaltaiseen asentoon. Mikäli vuorovaikutus ei joskus tunnu sujuvan ja on vaikea päästä “samalle aaltopituudelle” toisen kanssa, voi tietoisella kehon asennon ja liikkeen synkronialla helpottaa sanattoman yhteyden syntymistä ja siten luoda pohjaa myös sanalliselle yhteydelle. Se on syytä kuitenkin tehdä hyvin hienovaraisesti, sillä kovin suurieleisesti tehty toisen kehollinen matkiminen saattaisi tuottaa paremminkin hyvin hämmentyneen tilanteen ja katkaista sitä myöten viimeisenkin yhteyden.
Kenelle Mielen salat -kirja sopii?
Suosittelen kirjaa ihmisen mielestä kiinnostuneille ihmisille, joilla on jonkinlaista tietopohjaa mielestä tehdystä tutkimuksesta. Kirja on kirjoitettu selkeästi sekä suhteellisen kansantajuisesti ja artikkeleissa mainitut ilmiöt ja termit selitetään, mutta kirja saattaa siitä huolimatta olla raskasta luettavaa mikäli lukijalla ei ole minkäänlaista teoreettista pohjatietoa.
Mielen salat -kirja on julkaistu 2016 ja sen on kustantanut Gaudeamus. Tätä blogitekstiä varten olen saanut kustantajalta kirjan arvostelukappaleen.
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana.
040 171 1726
mirja.karna@gmail.com
Viisi salaisuutta siitä, miten uskallat elää luovasti
Millainen on luova prosessi?
Miksi elämä on kiireinen suoritus?
Daniel Goleman: Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset
Vapaudu rohkeaksi itsensä toteuttajaksi
Sisäinen näky elämäntehtävästä avaa tien luovaan potentiaaliin
Miten voit olla vapaasti luova – ja silti saavuttaa päämääriä?
mirja.karna@gmail.com
040 171 1726
Voit jättää minulle myös viestin sivun oikeasta alalaidasta löytyvän "Jätä viesti" -laatikon kautta.
Kävelijä Mirja Kärnä on luovuuden ammattilainen. Hän aloitti luovan yrittäjyyden kävelemällä 7 kuukautta Suomesta Espanjaan.
Powered by WordPress & Theme by Anders Norén
