Kävelijä Mirja Kärnä

Oman tiensä kulkija

Nopea intuitio ja hidas järki

Ihmisellä on kaksi tapaa käsitellä tietoa ja tehdä päätöksiä; nopea intuitiivinen sekä hidas tietoinen. Voit tuntea nämä veijarit myös nimillä implisiittinen ja eksplisiittinen tiedonkäsittely, joka tarkoittaa tiedostamatonta ja tiedostettua. Kansankielellä voisi sanoa, että ihmisen päätöksen tekee joko sydän tai järki (tai parhaassa tapauksessa ne molemmat).

Joku voi ajatella olevansa pelkästään järki-ihminen, joka ei tunteile saatikka sitten käytä sellaista vaaleanpunaista hispsterinavigaattoria kuin intuitio. Mutta sori vaan, nimittäin silläkin järjenjöllykällä tunteet näyttelevät suurta osaa jokapäiväisessä päätöksenteossa, ilman, että hän sitä edes huomaa. Eräiden aivosairauksien kautta toteutetuissa tutkimuksissa on todettu, että ilman kykyä tunnistaa ja tuntea tunteita ihmisen toimintakyky romahtaa. Siis toistan – ilman tunteita ihmisen toimintakyky romahtaa!

Voi kuulostaa aika dramaattiselta, mutta tehdäänpä pieni mielikuvamatka sinun aamuusi. Kun aamulla valitsit mitä puet päällesi, osa sinun päätöksenteostasi tapahtui tunteiden ja osa loogisen päättelyn tasolla. Todennäköistä on, että tunteet ohjasivat valintaa ja looginen päättely tulee niiden avuksi. On hyvä muistaa, että ihmisen tietoinen havainto (kappas, minulla on siniset farkut jalassani!) on itseasiassa monimutkaisen esitietoisen prosessin tietoinen lopputulos.


Jos ihminen käsittelisi tietoa pelkästään järjen kautta arkisiin päätöksiin menisi kohtuuttomasti aikaa. Tietoisen työmuistin (muisti joka muistaa esimerkiksi tämän lauseen alun tai keltaisella post-it -lapulla olevan puhelinnumeron, jonka haluat näppäillä puhelimeesi) kapasiteetti on varsin rajallinen. Niin huomasitko, saattoi olla, että sinun piti palata edellisen lauseen alkuun, jotta sait kiinni siitä mihin siinä lopussa viitattiin.

Työmuistin rajallisuuden takia ihminen ei pysty pitämään mielessään kaikkea loogisen päätöksenteon kannalta relevanttia asiaa. Sillä tietoinen mieli pystyy säilyttämään yhtä aikaa mielessään vain muutamia eri yksiköitä. Intuitiivinen tiedonkäsittely pystyy taas monen eri asian yhtäaikaiseen käsittelyyn, se on lähes rajaton tiedonkäsittelylaitos.


Intuitio on synnynnäinen ominaisuus

Suomalainen tutkija Asta Raami on kirjoittanut väitöskirjan sekä tietokirjan intuitiosta. Raamin mukaan looginen päättely ja intuitio ovat erilaisia tietämisen tapoja, jotka toimivat ihmisen tiedonhankinnassa limittäin. Psykologisen näkökulman mukaan intuitio on ei-tietoista ajattelua. Intuitio on vahva työkaluja luovuudessa sekä monimutkaisessa ongelmanratkaisussa.

Usein ajatellaan, että ihminen on pohjimmiltaan looginen ja intuitiivinen tietäminen on harvojen ihmisten ominaisuus, mutta Raamin mukaan näin ei ole. Hän kertoo, että intuitiivinen ajattelu on aivojen synnynnäinen tiedonkäsittelytapa. Ihminen ajattelee luontaisesti intuitiivisesti ja sitten viiveellä mukaan tulee looginen ajattelu, eli järki.

Raami jakaa intuitiivisen tietämisen kahteen eri ketagoriaan; tunnepohjaiseen ja asiantuntijuuteen sekä kokemukseen perustuvaan tietämiseen. Hänen mukaansa tunnepohjainen tietäminen on alttiimpi virhearvioille kuin kokemukseen ja asiantuntijuuteen pohjaava intuitiivinen tietäminen. Tunnepohjainen intuitiivinen tietäminen voi sekoittua esimerkiksi pelkoon, mielihaluihin, mielijohteisiin ja mielikuvitukseen. Raamin mukaan intuition vahvistaminen vaatii kykyä suunnata ja avartaa mieltä.

Kyky suunnata ja avartaa mieltä

Mielen suuntaaminen on tietoisen mielen taito, johon intuitio ei kykene ja mielen avaruus on taas intuition taito, joka on tietoiselle mielelle mahdottomuus. Eli intuition kehittämisessä ihminen tarvitsee sekä tietoista että intuitiivista mieltä.

Olen harjoittanut meditaatiota ja osallistunut vuosien varrella erilaisiin hiljaisuus- ja meditaatioretriitteihin. Eräällä buddhalaisella retriitillä muistan opettajan maininneen, että on olemassa kolme (josta muistan kaksi) tapaa lähestyä meditatiivista mielentilaa; tarkka keskittyminen ja avaruudellinen kokeminen. Ja kuten aikaisemmin totesin, nuo samat tavat ovat Raamin mukaan intuition vahvistamisen kulmakiviä.


Intuitiivisen tiedon erottelukyky

Tunneäly jakaantuu intrapersoonalliseen ja interpersoonalliseen älykkyyteen. Ensimmäinen kohdistuu omaan mieleen ja jälkimmäinen toisiin ihmisiin. Mielenkiintoista on, että tunneälytutkija Daniel Goleman on meditoinut nuoruudestaan lähtien ja hänen mukaansa meditointi on yksi työkalu tunneälyn kehittämiseen.

Kokemuksesta voin sanoa, että intuitiviisen tiedon erottelukyky vaatii intrapersoonallista älykkyyttä, sillä intuitiota sumentavia ajatusvinoumia voi olla peloista tai mielihaluista johtuvat ajatukset. Intrapersoonallinen älykkyys on tunneälyn se osa-alue, joka kohdistuu ihmisen omaan mieleen. Eli intrapersoonallisesti älykäs ihminen osaa havainnoida omaa mieltään ja tunnistaa omia tunteitaan.

Tunteet ovat hyvinvointimme puolustajia

Voidaan ajatella, että intuitio on kuin ympärillämme leijuva aistikenttä, joka kerää koko ajan ajantasaista informaatiota ilman, että olemme siitä tietoisia. Tunteet ohjaavat tarkkaavaisuuttamme hyvinvointimme kannalta merkityksellisiin asioihin. Erään tutkimuksen mukaan kun aistikentässämme tapahtuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, intuitiivinen mieli nostaa sen tietoisen mielen nähtäväksi (Mudrik ym. 2011).


Tunteet ovat hyvinvointimme puolustusjärjestelmiä. Ne kertovat eri tavoin tärkeistä havainnoista. Inho-reaktio on merkki siitä, että jokin asia ei ole meille hyväksi, pelko-reaktio kertoo siitä, milloin meidän tulee paeta, jähmettyä tai taistella ja mielihyvä-reaktio viitoittaa suuntaa siitä mihin meidän tulee kohdistaa kulkuamme.

Tunne on nopea ja tehokas. Intuitiivinen tietäminen on tutkitusti 300 000 kertaa nopeampaa kuin tietoinen tiedonkäsittely. Tunteen kautta syntyy nopea primäärireaktio, joka hälyttää aivojemme mantelitumakkeen, pistää meidän toimimaan ajatusta nopeammin ja pelastaa onnettomuudessa henkemme. Sekundaariarvio on hitaampi, järjen ja loogisen päättelykyvyn keino.

Järki tai tietoinen mieli mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelun ja tavoitteiden saavuttamisen. Se pystyy kategorisoimaan elämässämme olevia tapahtumia tai kokemuksia käsitteiksi. Se erottaa hyvän ja pahan. Se kerää tietoa maailmasta ja toimii siellä tarvittavana suojakilpenä. Tietoisen mielen kokemusmaailmaan sisältyy nykyhetken lisäksi menneisyys ja tulevaisuus. Kaiken tämän lisäksi tietoinen mieli kykenee erääseen tärkeään asiaan, johon intuitiivinen mieli ei kykene, nimittäin tarkkaavaisuuden kohdentamiseen.


KLIKKAA TÄSTÄ ja lue seuraavaksi artikkeli, jossa käsitellään samaa asiaa, mutta tarinan kautta.

*

*

Kavelija_mirja_karna


Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

*

*

Lähteet
Kognitiiviset prosessit -kurssi, joka on osa Itä-Suomen yliopiston psykologian aineopintoja. Erityisesti kurssin materiaaleista Lauri Nummenmaa luento Kognitiot ja emootiot sekä Mikä Koiviston luennot implisiittinen muisti ja tietoisuus.

Goleman, D. (2017)  Daniel Goleman: Science of Meditation. YouTube-video. https://www.youtube.com/watch?v=NQTQX1F_VW0 Viitattu 2/2019

Mudrik, L. (2011). Integration Without Awareness: Expanding the Limits of Unconscious Processing. Psychological Science, 22(6), pp. 764-770.

Raami, A. (2015). Intuition unleashed: On the application and development of intuition in the creative process. Helsinki: Aalto University School of Arts, Design and Architecture, Department of Media.

Raami, A. (2016). Älykäs intuitio: Ja miten käytämme sitä. Helsinki: S&S

Artikkelin kuvat: Tommy Lisbin, Ashley Batz sekä Aaron Burden,  Unsplash.

Paluu oman itsen äärelle

Kerron tässä artikkelissa oman versioni klassisesta tarinasta, jossa ihminen löytää takaisin kotiin eli asettuu todellisen itsensä äärelle.

Olipa kerran vastasyntynyt vauva, joka löytyi hylättynä kylän kaivon luota. Viikkoja kului, eikä kukaan tullut hakemaan sitä. Kyläläiset päättivät ottaa sen kasvatettavakseen ja nimesivät vauvan Sisäiseksi tietämykseksi.

Sisäinen tietämys oli niin heiveröinen ja herkkä, että sadepisarat tippuivat sen läpi ja tuuli keinutteli sen iltaisin uneen. Kyläläiset olivat kiintyneet Sisäiseen tietämykseen ja huolissaan siitä, että jonain yönä tuuli saattaisi varastaa hänet tähtien taakse. Niinpä he päättivät ryhtyä suojatoimiin. Apuun kutsuttiin seppä, joka oli tunnettu suojakilpien takoja. Ja niin Sisäiselle tietämykselle taottiin oma suojakilpi.

“Tämä on nyt sinun väliaikainen maailmasi, jonka sinä voit luoda sellaiseksi kuin haluat. Saat täyttää sen valolla tai pimeydellä, kumpi sinua sattuu enemmän huvittamaan”, kilventakoja sanoi, kun ojensi Sisäiselle tietämykselle uuden luomuksensa.

Haarniska oli painava, eikä sisäinen tietämys osannut liikkua sen kanssa. Kyky lentää kilvan pikkulintujen kanssa puun oksalta toiselle oli enää vain hämärä muisto mielen sivukammarissa. Sisäinen tietämys koetti kasvattaa voimiaan, jotta voisi lentää yhdessä haarniskan kanssa, mutta turhaan. Haarniska oli liian painava. Sisäinen tietämys menetti toivonsa ja lyyhistyi kasaan. Vähitellen Sisäisen tietämyksen kasvojen puna alkoi haalistumaan, silmien säihke sammui ja tilalle asettui tyhjä, apaattinen katse.

Sisäinen tietämys alkoi suorittaa robotin lailla haarniskan sääntöjen mukaista elämää. Haarniska oli kova ja ankara, se suunnitteli otsa kurtussa tulevaa tai sitten se murehti yöt valvoen menneitä tapahtumia. Se piiskasi suoriutumaan elämästä paremmin, olemaan kovempi, nopeampi, tehokkaampi, rikkaampi, rehevämpi, kauniimpi ja komeampi. Haarniskan nälkä oli kyltymätön.

Sisäinen tietämys ei enää muistanut, että haarniska oli väliaikainen järjestely, elintärkeä suoja raskauden maailmassa. Ei, se oli unohtanut sen ja kärsi rangaistustaan elinkautisvangin lailla.  

Sisäisen tietämyksen nimi oli kuitenkin enne ja sen mukaisesti hän kantoi tietämättään olemukseensa kaiverrettua karttaa, joka johdattaisi hänet takaisin keveän olemuksensa luokse. Ja niin riittävän pitkän ja raskaan kärsimyksen kautta Sisäinen tietämys havahtui sisällään olevaan oppaaseen. Ja siitä alkoi Sisäisen tietämyksen kasvutarina, joka on jokaisen ihmisen tarina, osana yhteistä kollektiivista satua.

Sisäinen tietämys alkoi vähitellen muistaa millaista oli lentää keyesti kuin höyhen. Hän oppi myös elämään sovussa raskaan haarniskan kanssa. Sisäinen tietämys kaatoi punaisella rautakannulla öljyä haarniskan muttereihin, sillä hän tiesi, että haarniska tarvitsee sitä. Sisäinen tietämys oppi, että jos haarniskan halusi viedä joen äärelle katsomaan tähtien lentoja, oli matka aloitettava päivällä, sillä haarniska oli hidas ja kömpelö. Mitä useammin Sisäinen tietämys oli joen äärellä tähtiä katsomassa, sitä enemmän hän ymmärsi omasta keveydestään ja siinä piilevästä voimastaan.

Eräänä iltana joella Sisäinen tietämys ilahtui tähdenlennon jättämästä sumujäljestä niin kovin, että hän kurottautui koskettamaan sitä. Haarniska oli joen penkalla ja Sisäinen tietämys lensi taivaalla tähdenlennon sumujäljessä. Ja sillä hetkellä Sisäinen tietämys havahtui tosiolemuksestaan. Hän muisti olevansa vapaa ja viaton, lapsenkaltainen kupliva keveys, joka pystyi tanssimaan villisti pyörähdellen tähtien maailmassa ja samaan aikaan seisomaan suoran ryhdikkäästi haarniskan sisällä. Hän ei ollut todellisuudessa erillinen kevyestä tuulesta tai kirkkaasta tähdenlennosta, vaan hän oli yhtä samaa olemusten virtaa. Sinä iltana tähtitaivaalla nähtiin erityisen kirkas ja pirskahteleva tähti-ilotulitus.

Seuraavana päivänä Sisäisen tietämys palasi kylään ja istuutui hiljaa kaivon äärelle. Vähitellen muut haarniskaniskaiset hakeutuvat hänen läheisyyteensä, tietämättä miksi, mutta siinä oli vain niin hyvä olla.

Sisäinen tietämys tiesi jonkin muuttuneen. Hänen silmissään loisti uudenlainen valo. Hänen naurunsa helkähteli vapaana kuin syystuulessa kiekkuva vaahteranlehti.

Jollakin kummallisella tavalla Sisäinen tietämys tunsi löytäneensä takaisin kotiin. Ja siltä matkalta hän toi tuliaisia muille haarniskan raskauttamille. Hän kertoi tarinoita tähtien takaa. Kasvatti ymmärrystä oman kartan laadintaan. Sanoi, että ihmisessä on kuuluu olla kaksi osaa, vapaana tanssiva kevyt henki ja sitä suojeleva haarniska. Molempien tulee olla omalla paikallaan. Haarniskan ei kuulu hidastaa matkaa, vaan suojata matkalla tanssivaa henkeä. On muistettava, että haarniska ei pysty osallistumaan Sisäisen tietämyksen sukelluksiin valtameren syvyyksiin tai korkeisiin lentoihin tähtien taakse, sillä se elää tahmeassa ja hitaassa materian maailmassa ja toimii siellä omalla paikallaan Sisäisen tietämyksen suojelijana.

*

*

*

Tämä tarina on saanut inspiraation kipinän kahdesta eri lähteestä: Asta Raamin kirjasta Älykäs intuitio sekä taidekollektiivi Jo Boman Orkestran lukupiiristä, jossa käsiteltiin Clarissa Pinkola Estésin kirjaa Naiset jotka kulkevat susien kanssa.

Kavelija_mirja_karna

 
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

 

Artikkelin kuvituskuvat Nibras al-riyami, Jeremy Thomas sekä
Jakob Braun, Unsplash.

Runoja Kuopion taidemuseolla

Olen vuoden päivät viettänyt hiljaiseloa sekä blogin että somen puolella. Aika on ollut sisäänpäin kääntynyttä ja sen syvyyssukelluksen seurauksena on pintaan alkanut nousta uusia sanoja. Ne ovat ottaneet tällä kertaa runon muodon.

Minulla on tällä hetkellä kasassa on noin nelisenkymmenen runoa. Aluksi luin niitä lähipiirille, ja sen myötä minulle nousi halu jakaa niitä enemmänkin. Elämänmakuisten ja konstailemattomien runojen aiheet tulevat lapsuuden turvattomuudesta, masennuksesta, naiseudesta, parisuhteesta ja pyhyyden mysteeristä.

Torstaina 24.1. kello 18 Kuopion Taidemuseolla on Ompeluseurat, jossa luen ensimmäistä kertaa kirjoittamiani runoja. Musiikkina Ompeluseuroissa on hiljaisuus, joka siivittää matkaasi runojen maailmaan.

Kuvassa Leena Nion teos Transformation II, jonka äärellä runoja tullaan kuulemaan. Teos on osa Saastamoisen säätiön kokoelmaa.

Ompeluseurat on noin kerran kuukaudessa eri paikoissa tapahtuva poikkitaiteellinen tapahtuma, joka elvyttää ompeluseurojen perinnettä nykyaikaisella twistillä. Jutun juoneen kuuluu vaihtuva taide-esitys, joka parhaimmillaan limittyy esityspaikan maailmaan.

Ja luonnollisesti, kun Ompeluseuroissa ollaan, niin otahan kutimet mukaan! Paikan päällä on myös lainakutimia. Pakko ei ole kuitenkaan puikkoja heilutella, sillä Ompeluseuroissa voi myös vaan olla.

Runot on suunnattu aikuisille. Musiikkina hiljaisuus. Ota halutessasi mukaan meditaatiotyyny tai muu istuinalusta. Tilassa on myös tuoleja.

Paikka: Kuopion taidemuseo, Kauppakatu 35, Kuopio.
Aika: To 24.1.2019 kello 18-19.30
Hinta: 5/8 €

Tarjolla pientä purtavaa sekä tekemättömiä töitä.
Ota käsityösi ja käy!

Kuopion taidemuseolla on tapahtuman aikaan esillä Upside Down -näyttely, joka esittelee Saastamoisen säätiön kokoelman nykytaidetta 2010-luvulta.
www.kuopiontaidemuseo.fi

Ompeluseurat ideoi ja järjestää kuopiolainen taidekollektiivi Jo Boman Orkestra, joka löytyy somesta tämän linkin kautta:
https://www.facebook.com/Jo-Boman-Orkestra-151013395584428/
Tapahtuman lisätiedot: jobomanorkestra@gmail.com

Blogi jää julkaisutauolle

Blogissa on käsitelty luovuutta, kiirettä, työhyvinvointia ja läsnäoloa. Näiden asioiden ääreltä blogi jää nyt julkaisutauolle. 

Olen huomannut elämän varrella, että ympäristöstä huokuu paine olla mukana, suorittaa, tehdä ja saada aikaiseksi. Ei voi jäädä kyydistä pois.

Minä kerron sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kyllä voi. Ja itseasiassa kyydistä pois hyppääminen kannattaa.

Aikanaan kun opiskelin tuottajaksi Tampereen (silloisen) taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa koin samaa kyydissä pysymisen painetta. Teimme koulussa paljon projekteja ja meitä opiskelijoita kannustettiin verkostoitumaan ja olemaan mukana kaikessa mitä tapahtuu, jotta meistä tulisi menestyneitä media-alan ammattilaisia, jotka työllistyvät työmarkkinoilla. (Ajatuskin tästä alkaa nykyään painaa ikävällä tavalla rintakehää.)

Paine olla mukana kaikessa oli valtava. Paineesta huolimatta pidin opintojen keskellä välivuoden, jolloin olin täysin poissa opiskeluympyröistä. Ehkä vuoden aikana olin menettänyt joitain tilaisuuksia, kontakteja ja verkostoitumishetkiä, mutta luulenpa, että niillä ei ollut kovin suurta merkitystä, sillä samaisen vuoden aikana olin löytänyt kontaktin vielä tärkeämpään yhteyshenkilöön: itseeni.

Tuon pysähtyneen vuoden vietin itseni kanssa. Ja täytyy tunnustaa, että alkuun se oli aika tuskaista aikaa, sillä olin ollut kauan liian kaukana sisimmästäni. Mutta tuo aika kannatti. Jos en olisi pysähtynyt itseni äärelle, tuskin olisin tällä tiellä missä olen nyt. Nimittäin sen vuoden aikana aloin tunnistamaan sisäistä ääntäni, jonka lisäksi näin unen kirjasta, jonka kirjoitin noin kymmenen vuotta unen näkemisen jälkeen. Opin, että pysähtyminen on parasta mitä voi itselleen ja muille lahjoittaa, sillä sen kautta antaa myös läsnäoloa lähellä oleville ihmisille.

Näiden sanojen saattamana blogi jää julkaisutauolle määrittelemättömäksi ajaksi – sillä pysähtyminen kannattaa.

Kavelija_mirja_karna

 

Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

Millainen on luova prosessi?

Luovasta prosessista on olemassa monenlaisia malleja. Yksi vanhimmista malleista on lähes sata vuotta sitten kehitetty (1926) Wallasin luovuuden neljän vaiheen malli.

Luovuushan on siitä ovela matkakumppani, että sehän ei sitten todellakaan tottele ennalta määrättyjä askelmerkkejä tai malleja, vaan luovuus liikkuu eri vaiheiden välillä siten, miten sitä sattuu huvittamaan. Välillä se palaa ilkikurisesti edelliseen kohtaan ja sitten hyppää anarkistisesti sitä seuraavaan, tai sitten se kulkee ihan omia polkujaan välittämättä hölkäsenpöläystä mistään mallista.

Mallista on kuitenkin hyötyä. Ensinnäkin se selkeyttää luovan prosessin ymmärtämistä ja antaa sille jäsennellyt raamit. Lisäksi prosessin eri vaiheiden tunnistaminen auttaa myös blokkitilanteessa olevaa pääsemään luovassa prosessissa eteenpäin. Mallin avulla voi nimittäin tunnistaa missä kohtaa prosessia on menossa, mikä kohta ehkä kaipaa vielä huomiota ja mikä olisi seuraava tarpeellinen vaihe.

Wallasin neljä luovuuden vaihetta ovat seuraavat:

1.) Ongelman määrittäminen
Luova prosessi alkaa siitä, että määrittelet ongelman tai tilanteen, johon haluat luovan ratkaisun. Mitä selkeämmin määrittelet ongelman tai tavoitteen, sitä paremmat lähtökohdat aivoillasi on alkaa pureskella pähkinää. Voit selkeyttää ongelman esimerkiksi mindmapilla, maalaamalla tai kirjoittamalla siitä. Jos päädyt kirjoittamaan, on hyvä lopuksi tiivistää ongelma tai tavoite yhteen lauseeseen.

2.) Haasteeseen uppoutuminen
Seuraavaksi uppoudu aiheeseen eli yksinkertaisesti hae siitä lisätietoa. Aiheeseen uppoutuminen voi olla teoreettista tai konkreettista. Mikäli se on konkreettista, voit mennä keskelle ilmiötä, johon haluat ratkaisun. Jos haluat luoda uuden luovan tavan haravoida syksyn lehtiä, mene haravoimaan niitä “vanhalla tavalla”. Elä keskellä haastetta ja koe se.

Mikäli haasteeseen uppoutuminen on teoreettista, opiskele aihetta. Aiheen opiskelu voi tarkoittaa esimerkiksi aiheen tiimoilta julkaistujen artikkeleiden, kirjojen tai opetusmateriaalin sisäistämistä. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että keskität energiasi ja huomiosi haasteeseen, jonka haluat ratkaista tai johon haluat luoda uutta.

BLOGI mirja kärnä luova prosessi LEPO

3.) Rentoutuminen
Nyt kun olet täyttänyt aivojesi kovalevyn ja se on käynyt kovilla kierroksilla keskittyessäsi haasteeseen, sinun tulee antaa aivoillesi aikaa jäähtyä. Päästää irti aiheen ajattelusta, rentoudu ja anna asian olla. Tässä kohtaa on hyvä tehdä jotain aivan muuta ja vielä sellaista, jossa ei ole tavoitetta saada aikaan yhtikäs mitään. Tämä vaihe voi olla vaikka kahviloissa istuskelua, metsässä kävelyä, pitkiä päiväunia, takkatulen katsomista tai lomalla olemista.

Tiedän, että tämä kuulostaa kummalliselta ja voi olla vaikea toteuttaa. Vielä vaikeampaa sen toteuttaminen on, jos se pitää tehdä työpaikalla, sillä työpaikalla on olemassa vähintään kirjoittamaton sääntö tehokkuudesta ja työn tekemisestä. Mutta rentoutuminen on elintärkeä osa luovaa prosessia.

Tämän vaiheen aikana annat alitajunnallesi tilaa käsitellä opittua tietoa, yhdistellä asioita uudella tavalla ja löytää uusi, luova ratkaisu. Luova oivallus tapahtuu itsestään. Se voi tulla yhtäkkiä mieleen vaikka kävellessäsi tai saunan lauteilla kun tuijotat varpaitasi, voit nähdä siitä unta (muista kirjoittaa unet ylös heti herättyäsi), tai voit saada oivalluksen lukemastasi kirjasta tai katsomastasi ohjelmasta.

Oivallusta ei voi kuitenkaan pakottaa tapahtuvaksi, ja joskus käy niin, ettei se kertakaikkiaan tapahdu. Silloin voit palata edelliseen vaiheeseen ja hakea lisätietoa asiasta tai määritellä ongelma tai tavoite uudelleen.

On hyvä olla armollinen itselleen, sillä usein luovat prosessit eivät toteudu lineaarisessa järjestyksessä, jossa edetään orjallisesti vaiheesta toiseen. Luova prosessi on enemmänkin syklinen. Siinä käydään useaan otteeseen läpi prosessin eri vaiheet. Jokaisella kierroksella asia selkeytyy ja tulee lähemmäs ratkaisua, ja lopulta, jos sinulla käy hyvä tuuri, oivallat jotakin aivan uutta.

BLOGI mirja kärnä luova prosessi MUTKA

4.) Toimeenpano
Neljäs vaihe on luovan idean toimeenpano. Tämä on kokemukseni mukaan luovan prosessin vaikein vaihe, sillä tässä kohtaa sinun pitää uskaltaa hypätä tummaan veteen tietämättäsi, mitä veden alla on vastassa. Otat siis näkyvän riskin.

Toimeenpano on kriittinen piste siitä, saadaanko luova idea konkretian tasolle vai jääkö se ainoastaan ideaksi.

Tässä kohtaa sinun on syytä myös tarkastella sitä, onko luova idea toimeenpanon ja jatkokehittelyn arvoinen. Haluatko sinä käyttää aikaasi sen jatkokehittelyyn? Onko siinä potentiaalia?

Jos vastaus on kyllä, on aika kääriä hihat ja alkaa töihin.

Monella ihmisellä menee tässä kohtaa pupu pöksyyn, sillä nyt idea tulee näkyväksi ja tulemalla näkyväksi, se tulee myös haavoittuvaksi. Jotta nupullaan oleva ideasi ei kuole alkumetreille, sinun on syytä aluksi olla erittäin tarkka kenelle siitä kerrot. Suosittelen varovaisuuteen sen takia, että tässä vaiheessa ideasi on vielä niin heikolla nupulla, että se ei välttämättä kestä kovaa tuulta. Ja vaikka ideasi olisi todellisuudessa hyvä ja toteuttamiskelpoinen, se ei ole koskaan sitä kaikkien ihmisten mielestä. Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sitä. Siksi sinun on hyvä etsiä kannustavia ihmisiä, jotka kykenevät näkemään potentiaalia nupullaan olevassa ideassa ja sitä myöten antamaan sinulle henkistä lannoitetta, jolla voit kasvattaa ideastasi vahvemman.

BLOGI mirja kärnä luova prosessi nuppu

Sitten kun ideasi on vahvistunut, tai tarkemmin sanottuna vahvistusta on saanut oma uskosi siihen, voit alkaa puhua siitä enemmän myös sellaisille ihmisille, jotka todennäköisesti kritisoivat sitä. Silloin kritiikki ei enää tapa nupullaan olevaa heikkoa ideaa, vaan paremminkin auttaa sinua kehittämään sitä eteenpäin.

Nämä olivat siis Wallasin mallin neljä luovuuden vaihetta. Joten, ei muuta kun etsimään haastetta tai ongelmaa, johon haluat löytää luovan ratkaisun, ja hyppää mukaan luovuuden sykliin!

 

Goleman Aivot ja tunneäly uusimmat oivallukset mirja kärnä blogiTämän artikkelin lähteenä ja inspiraationa on käytetty Daniel Golemanin kirjaa “Aivot ja tunneäly, uusimmat oivallukset.” Kirjan on kustantanut Samsaraa.

 

 

Kavelija_mirja_karna

 

Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

Mielen salat -kirja

Mikko Ylikankaan toimittama Mielen salat -kirja pureutuu poikkitieteellisesti ihmisen mieleen.

Kirjan artikkelit ovat Suomen Akatemian Ihmisen mieli -tutkimusohjelman hankkeista. Hankkeessa tutkittiin mieltä filosofian, psykologian, neurotieteen, lääketieteen sekä kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden lähtökohdista.

Aloitin kirjan lukemisen suurella mielenkiinnolla ja se kyllä antoikin minulle uutta oppia sekä selkeään muotoon pureskeltua tutkittua tietoa, ja niiden kautta lisäsi oman mieleni avaruutta.

Kirjan artikkelit käsittelivät hyvin erilaisia aiheita. Mieli ja kanssakäyminen osiossa käytiin läpi enemmänkin mielen henkilökohtaisia ilmenemismuotoja. Siinä kerrottiin esimerkiksi miten harjoittelu muovaa aivoja, miten tunteet tuntuvat ja mistä ystävyyden on tehty.

“Sosiaalinen kognitio saattaa siis suosia työskentelyä noin viiden hengen ryhmissä.” – Laakasuo ym., s. 50

Mieli ja yhteiskunta osiossa taas pureuduttiin mielen muodostamiin laajempiin ilmiöihin. Artikkeleissa käsiteltiin muun muassa luovuuden reunaehtoja työyhteisön toiminnassa, mielen merkitystä hyvin- ja pahoinvoinnin periytymisessä sekä ryhmäpäättelyn ja ryhmän päätöksenteon ilmiöitä.

Kirjan viimeinen osio käsitteli tiedostetun ja tiedostamattoman rajoja. Artikkeleissa esiteltiin muun muassa yliluonnollisten ilmiöiden kokemista, yleisanestesiaa sekä näkemistä silmät kiinni.

Koin mielenkiintoisimmaksi kaksi ensimmäistä osaa, jossa mieltä käsiteltiin arkisen henkilökohtaisen kokemuksen kautta ja myöhemmin kollektiivisen mielen kautta, muun muassa ryhmän yhteisen mielen toiminnasta työelämässä.

Blogi Mirja Kärnän blogi KIRJA kansikuva_mielen_salat

Vuorovaikutuksen helpottaminen
Carlsonin ja Vuontelan artikkelissa kerrotaan, että yhteisesti koettu elämys synkronisoi siihen osallistuvien aivot samankaltaiseen tilaan (s. 25). Hietanen taas kirjoitti katsekontaktin merkityksestä. Hänen mukaansa suora katsekontakti lisää ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta edistävää käyttäytymistä ja toimintaa muiden ihmisten hyväksi. Kun ihminen katsoo toista silmiin, hän alkaa usein huomaamattaan jäljittelemään toisen kasvojen ilmeitä ja kehon asentoja. Tällainen jäljittely taas edesauttaa ihmisten vuorovaikutusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. (s. 32.)

“Katsekontakti toisen ihmisen kanssa on erityislaatuinen.”
– Hietanen, s. 27

Laakasuon ym. mukaan (s. 61) tutkimuksissa on havaittu, että mikäli ryhmällä on tavoite tehdä yhteistyötä, toisten ryhmäläisten liikkeiden ja eleiden jäljittely lisääntyy keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Samaisessa artikkelissa kerrottiin, että empaattisesti suuntautuneet henkilöt usein peilaavat luonnostaan toisten ihmisen eleitä ja ilmeitä (s. 60). 

Olen kiinnittänyt huomiota omassa vuorovaikutuksessa siihen, että intensiivisessä keskustelussa, joka tuntuu soljuvan vaivatta eteenpäin ja ymmärrys toisen ajatuksenjuoksusta on syvä, asetumme huomaamatta samankaltaiseen asentoon. Mikäli vuorovaikutus ei joskus tunnu sujuvan ja on vaikea päästä “samalle aaltopituudelle” toisen kanssa, voi tietoisella kehon asennon ja liikkeen synkronialla helpottaa sanattoman yhteyden syntymistä ja siten luoda pohjaa myös sanalliselle yhteydelle. Se on syytä kuitenkin tehdä hyvin hienovaraisesti, sillä kovin suurieleisesti tehty toisen kehollinen matkiminen saattaisi tuottaa paremminkin hyvin hämmentyneen tilanteen ja katkaista sitä myöten viimeisenkin yhteyden.

Kenelle Mielen salat -kirja sopii?
Suosittelen kirjaa ihmisen mielestä kiinnostuneille ihmisille, joilla on jonkinlaista tietopohjaa mielestä tehdystä tutkimuksesta. Kirja on kirjoitettu selkeästi sekä suhteellisen kansantajuisesti ja artikkeleissa mainitut ilmiöt ja termit selitetään, mutta kirja saattaa siitä huolimatta olla raskasta luettavaa mikäli lukijalla ei ole minkäänlaista teoreettista pohjatietoa.

Blogi Mirja Kärnän blogi KIRJA kansikuva_mielen_salatMielen salat -kirja on julkaistu 2016 ja sen on kustantanut Gaudeamus. Tätä blogitekstiä varten olen saanut kustantajalta kirjan arvostelukappaleen.

 

 

Kavelija_mirja_karna

 

Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

Daniel Goleman: Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset

Daniel Golemanin kirja Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset (2014) antaa ajankohtaisen katsauksen Golemanin tieteellisestä työstä aivojen ja tunneälyn saralla. Kirjassa esitellään uusimpia tieteellisiä löydöksiä, joita voi hyödyntää itsetuntemuksessa, tiimin kehittämisessä tai johtamisessa.

Kirjan kirjoittaja Daniel Goleman on yhdysvaltalainen psykologian tohtori, joka lanseerasi vuonna 1995 tunneäly-käsitteen. Tunneälyn lisäksi Goleman on kirjoittanut teoksia muun muassa itsepetoksesta, luovuudesta, avoimuudesta, meditaatiosta, sosiaalisesta ja emotionaalisesta oppimisesta sekä ekologisesta kriisistä.

Aivot ja tunneäly -kirja itsessään on yllättävän ohut. Siinä on noin 80 sivua, joten sen lukee aika nopeasti. Tosin jokaisella sivulla on niin mielenkiintoista tietoa, että se siitä nopeudesta. Minä nautiskelin kirjan varsin hitaassa tahdissa, sillä jokaisen luvun kohdalla halusin pysähtyä sisäistämään juuri lukemaani.

Goleman Aivot ja tunneäly uusimmat oivallukset mirja kärnä blogi

Kirjassa pureudutaan erilaisiin teemoihin ja sinne sukelletaan aivojen toiminnan kautta. Teemoina kirjassa on mm. tunneäly, luovuus, itsensä johtaminen, stressinhallinta, motivaatio, empatia ja sosiaalisuus. Yhdessä luvussa käsitellään lyhyesti (ja hyvin varovaisesti) myös sukupuolten eroja aivoissa. Erittäin mielenkiintoinen oli empatian eri lajeja käsittelevä kappale. Golemanin mukaan empatia on tietoisuuden perustaito, jonka avulla voi aistia sen, mitä muut ihmiset ajattelevat tai tuntevat.

Sosiaaliset aivot ja tunteiden tarttuminen

Goleman puhuu kirjassa sosiaalisista aivoista. Kun ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, syntyy heille yhteinen jaettu tunnekokemus. Sama kollektiivinen tunnekokemus tapahtuu esimerkiksi elokuvissa tai tunteita pintaan nostattavassa konsertissa, jossa parhaillaan koetaan sanoinkuvaamatonta yhteyttä satojen tai jopa tuhansien ihmisten kanssa.

BLOGI mirja kärnä tunneäly daniel goleman

Tämä ilmiö tapahtuu aivoissa sijaitsevien peilisolujen välityksellä. Peilisolut  peilaavat toisen ihmisen, joko tietoisesti tai tiedostamattomasti, kokemaa tunnetta. Aivojen sisäisen peilaamisen kautta syntyy sanaton tunneyhteys.

“Aivojen sisäisen peilaamisen kautta syntyy sanaton tunneyhteys.”

Olen huomannut muutaman kerran sen, miten minun on ollut erittäin vaikea olla joidenkin ihmisten läheisyydessä, joissa ei pintapuolisesti näyttäisi olevan mitään syytä. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kyseisissä ihmisissä on ollut huomattavan paljon peitettyä vihaa ja katkeruutta, joka on todennäköisesti ollut vielä siinä vaiheessa kokijalle itselleenkin tiedostamatonta. Kirjan kautta ymmärsin, että noissa tilanteissa peilisoluni ovat napanneet tietämättäni informaation toisen ihmisen tunnetilasta, ja minä olen alkanut kokea sisäisesti minulla kuulumatonta negatiivista tunnetta.

Samalla tavalla peilisolut toimivat esimerkiksi silloin, kun katsot videota, jossa ihminen satuttaa jalkansa. Saatat tuntea pelkän katselukokemuksen kautta fyysisen reaktion itsessäsi, ilman että jalkaasi koskettaa mikään konkreettisesti.

“Jokaisessa vuorovaikutuksessa on läsnä tiedostamaton tunneulottuvuus, joka on yksi voimakkaimmista vuorovaikutuksen muodoista.”

Golemanin mukaan jokaisessa vuorovaikutuksessa on läsnä tiedostamaton tunneulottuvuus, joka on yksi voimakkaimmista vuorovaikutuksen muodoista. On mielenkiintoista, että monille tuttu kokemus “olla samalla aaltopituudella” toisen ihmisen kanssa on näin ollen todennettu aivotutkimuksen keinoin. Tähän yhteyteen liittyy peilisolujen lisäksi myös muita aivojen prosesseja ja osia. Yksi näistä on insula eli aivosaari, joka kartoittaa ihmisen kehossaan kokemiaan tunteita.

Sosiaalisiin aivoihin, eli vuorovaikutuksessa jaettuun kokemukseen, liittyy vahvasti ihmisen empatiakyky, joka on taas riippuvainen ihmisen kyvystä tunnistaa ja tuntea omia tunteitaan.

 

Kenelle Daniel Golemanin kirja Aivot ja tunneäly sopii?

Kirja oli todella mielenkiintoinen ja täynnä asiaa. Tulen varmasti käsittelemään kirjan aiheita tulevissa blogipostauksissa. Kirjan luvut olivat lyhyitä ja kieli selkeää. Suosittelen kirjaa kaikille ihmisen mielestä, itsensä kehittämisestä, tiimityöstä ja hyvästä johtamisesta kiinnostuneille.

Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset -kirjaGoleman Aivot ja tunneäly uusimmat oivallukset mirja kärnä blogi on julkaistu vuonna 2014 ja sen on kustantanut Samsaraa. Olen saanut kustantajalta kirjan arvostelukappaleen.

 

 

Kavelija_mirja_karna

Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

 

Jos kirjoitus inspiroi Sinua, jaa se myös ystävillesi!

 

Kun henkinen bensa loppuu, mene metsään

Kun kävelin seitsemän kuukautta Suomesta Espanjaan, vietin suurimman osan ajastani läheisessä kontaktissa luontoon. Päivät kuluivat rauhallisesti kävellen. Nautin raittiista ulkoilmasta sekä luonnon virkistävästä vaikutuksesta, sillä kävelyreittini kulkivat useimmiten luonnon äärellä.

Tuon pitkän kävelyn aikana kehoni ja mieleni voivat todella hyvin. Olin rentoutunut ja läsnä, eivätkä turhat mielen rakentamat koukerot ja draamalliset tarinat päässeet kasvamaan pientä nuppua suuremmaksi mielen rikkaruohoiksi.

Käveltyäni 3 650 kilometriä, palasin takaisin Suomeen. Kotona minulla alkoi hektinen työperiodi, joka sisälsi paljon asioiden järjestelyä ja tiivistä istumista tietokoneella. Se kaikki tapahtui luonnollisesti sisätiloissa. Ja hyvin nopeasti, kävelyn aikana syvärentoutunut kehoni löysi jälleen vanhastaan tutun jännitystilan. Hartiat nousivat, lihakseni jännittyivät, mieli kiirehti läsnä olevasta hetkestä aina seuraavaan ja puheeni nopeutui. Kehoni kävi ylikierroksilla, ja tiesin, että stressi oli saapunut vieraakseni.

mirja_karna_blogi_tyohyvinvointi_metsa

Eräänä iltapäivänä olin palaamassa vitostietä pitkin autolla kotiin, kun auto sammui metsän reunustaman, mutta vilkkaasti liikennöidyn tien varteen. Yritin käynnistää autoa, mutta se ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Minua ei ollut hajuakaan siitä, miksi auto yhtäkkiä lopetti kulkemisen. Avasin konepellin ja hetken sen alla olevia konemysteerejä tuijotettuani (ja mitään niistä ymmärtämättä), soitin suosiolla hinausapua. Avun tulo kesti ja minä en voinut muuta kuin odottaa.

Autot kiisivät ohitseni ja minä istuin liikkumattomassa autossa. Siinä pysähtyneessä hetkessä tulin tietoiseksi kehossani olevasta kokonaisvaltaisesta stressitilasta. En ollut ehtinyt havaita sitä kaiken kiireen keskellä. Nyt huomasin, että sykkeeni oli nopeaa ja hengitys pintapuolista.

Käänsin katseen metsään päin. Päätin ajankulukseni mennä kävelemään sinne, sillä olisihan se miellyttävämpää kuin istua tenkkapoon tehneessä autossa vitostien varressa ja seurata kuinka kehoni reagoi lisäjännityksellä jokaisen kovaääniseen auton ohitukseen.

Luonto opetti minua palaamaan läsnäolon rauhaan.

Astelin saappaat jalassa metsäkoneen tekemää väylää pitkin. Liikenteen melu vaimeni sitä mukaa mitä syvemmällä metsässä olin. Vähitellen huomasin sisäisen olotilani muuttuvan. Kehossani alkoi tapahtumaan rentoutumista. Katsoin ympärilläni  olevaa hiljaista ja elävää luontoa. Ajatukseni rattaat laskivat kierroksiaan. Seisoin metsän ympäröimänä, hengitin raikasta ulkoilmaa ja huokaisin syvään.

Täysin yrittämättä ja ponnistelematta, luonto opetti minua palaamaan läsnäolon rauhaan. Tuo rauha oli tullut tutuksi pitkällä kävelymatkallani, mutta olin menettänyt yhteyden siihen kaiken kehittämäni kiireen keskellä.

mirja_karna_blogi_tyohyvinvointi_metsa1Metsähallituksen vuonna 2014 julkaistussa Terveyttä luonnosta -kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan japanilaisten metsäkylvyistä. Katsauksen mukaan japanilainen termi ”Shinrin-yoku”, eli metsäkylpy, on lyhyt, kiireetön metsässä käynti, josta löytyy luonnon aromaterapian ominaisuuksia.

Ymmärsin, että olin kuluttanut lähes kaiken henkisen polttoaineeni loppuun, enkä ollut huolehtinut luontotankkauksesta ja niin kehoni oli joutunut ylikierroksille. Autoni tekemän tenkkapoon vuoksi olin ottanut ja lähtenyt (termistä tietämättäni) metsäkylpyyn. Luonto oli tehnyt oman osuutensa ja ladannut henkisen polttoainesäiliöni, jos ei nyt ihan täyteen, niin ainakin puolilleen.

Lopulta apu saapui ja luonnossa virkistynyt kuski sekä pysähtynyt auto jatkoivat hinausköyden avulla matkaa kohti korjaamoa. Seuraavana aamuna soi puhelin ja autonkorjaaja kertoi, että auto on taas ajokunnossa. Kysyin uteliaana mitä hän oli tehnyt autolle. Autonkorjaaja kertoi vain lisänneensä siihen bensaa.

 

Kavelija_mirja_karna

Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana.
Ota yhteyttä: mirja@mirjakarna.com

 

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin vieraskynä-palstalla Metsähallituksen Luonto liikuttaa -hankkeen blogissa.

 

Miten voit olla vapaasti luova – ja silti saavuttaa päämääriä?

 

Edellisessä artikkelissa paljastin mikä auttaa sinua navigoimaan luovuuden tiellä. Tässä artikkelissa kerron sen, miten voit tavoitella selkeitä päämääriä, ilman että se tukahduttaa luovuuttasi.

Olen kyennyt saavuttamaan mahdottomalta tuntuvia päämääriä, koska ymmärrän elämän kaksijakoisen tarkoituksen.

Kävellessäni Suomesta Espanjaan sisäinen tavoitteeni oli syvän onnellisuuden löytäminen. Minulle syvä onnellisuus ei ole onnen tunne, vaan pikemminkin rauha läsnäolevan hetken kanssa. Ulkoinen tavoitteeni, joka oli toissijainen sisäiseen tavoitteeseen nähden, oli yksinkertaisesti käveleminen Suomesta Espanjaan.

Luovassa tekemisessä on syytä olla kaksi tavoitetta; sisäinen ja ulkoinen. Ulkoisen tavoitteen tarkoitus on konkreettisen päämäärän saavuttaminen. Se antaa toiminnalle suunnan ja selkeät rajat.

Ulkoiset tavoitteet sijaitsevat aina tulevaisuudessa. Sen lisäksi niiden luonteeseen kuuluu jatkuva muutos. Kun saavutamme ulkoisen tavoitteemme, emme useinkaan pysähdy, vaan mielemme rakentelee jo seuraavaa etappia.

Ulkoinen päämäärä tapahtuu aina ajan ja paikan maailmassa, lineaarisella aikajanalla, jossa on menneisyys ja tulevaisuus. Sisäinen päämäärä on taas pystysuora linja läsnäolon syvyyteen; tähän hetkeen.

Luovan toiminnan sisäinen tavoite on läsnäolo tässä hetkessä.

Luovan toiminnan sisäinen tavoite on läsnäolo tässä hetkessä. Se on tekemisesi laadullinen puoli. Se on sitä MITEN sinä teet sen, minkä sinä teet.

Kun sisäisestä tavoitteesta tulee elämäsi prioriteetti, päästät vähitellen irti tekemisesi ulkoisesta lopputuloksesta. Voit toki edelleenkin tavoitella ulkoisia päämääriä, mutta niiden toteutumisella ei ole enää niin suurta merkitystä kuin aikaisemmin. Läsnäolon kautta voit elää vapaasti luovaa elämää.

 

Mitä seuraavaksi?

1. Keskity hetki hengitykseesi. Tunne kun ilma virtaa kehossasi sisään ja ulos. Toista tämä kolme kertaa. Jo tämä vahvistaa läsnäolosi voimaa.

2. Liity tästä postituslistalleni ja saat lahjaksi aisteja herättelevän läsnäoloharjoitteen. 

Ps. Jos haluat vielä enemmän voimistaa läsnäoloasi, suosittelen tutustumaan meditaatioon. Itse olen käynyt Nirodhan meditaatioretriiteillä ja voin lämpimästi suositella yhdistyksen järjestämiä tapahtumia.

Artikkelissa on affliate-linkkejä ja sen lähteenä on käytetty Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima.

 

Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä. Artikkeli saattaa sisältää affiliate-linkkejä.
mirja@mirjakarna.com

 

Jos artikkeli inspiroi Sinua, laita hyvä kiertämään ja jaa se somessa!

Sisäinen näky elämäntehtävästä avaa tien luovaan potentiaaliin

 

Aloitan nyt kahden artikkelin kokonaisuuden, joissa paljastan sinulle sen, miten voit löytää luovan potentiaalisi äärelle.

Tässä ensimmäisessä osiossa puhun elämäntehtävästä ja siitä, miten se auttaa sinua kulkemaan kohti luovuuttasi. Seuraavassa artikkelissa neuvon miten voit samaan aikaan kulkea kohti päämäärääsi, mutta tavoitteellisuudesta huolimatta elää vapaata ja luovaa elämää.

Ensinnäkin uskon vilpittömästi, että sinä olet luova ja sinussa on paljon käyttämätöntä potentiaalia.

Voit olla tietoinen omasta potentiaalistasi tai ehkä olet unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Ehkä et ole koskaan uskonut, että sinusta olisi johonkin tai että voisit luoda jotain ainutlaatuista. Tai ehkä yrität paljon eri asioita, mutta et koskaan pääsee päämäärääsi. Jotakin jää aina puuttumaan. Lopulta tyydyt katsomaan hiljaa takamatkalta, kun muut pyyhältävät mitalit kaulassa jo kolmatta kunniakierrosta.

“Kun löydät tien omaan potentiaaliisi, tulet avautumaan luovaan ilmaisuun aivan uudella tasolla.”

Yksi tärkeä askel tällä matkalla on löytää oma sisäinen näky elämäntehtävästäsi, joka on visio sinun henkilökohtaisen potentiaalin ilmaisumuodosta.

Tätä kohti voi kulkea kahta reittiä, joko hiljaksiin, mutta uskollisesti, seuraten omia kiinnostuksen kohteita tai sitten pysähtymällä kertarysäyksellä oravanpyörästä ja alkamalla tutkimalla sisintään.

Pakotettu kertarysäys tapahtuu silloin, kun elämä ei kuljekaan ennaltamäärätyn käsikirjoituksen mukaan. Ehkä eteen tulee konkurssi, työt loppuvat, parisuhde kariutuu, uuvut työtaakan alla tai koet tavalla toisella epäonnistuvasi elämän pelissä.

Silloin mieli alkaa purkamaan kuormaa. Ensin sieltä kuoriutuu monta monituista kerrosta tuskaa. Ne ovat sanoja ja tunteita, jotka olisi aikanaan pitänyt ilmaista, mutta jotka on nielty hiljaisuuteen. Tämä kohta matkalla on raakaa työtä. Se on tuskallista itsensä kohtaamista ja asioiden työstämistä. Mutta se kannattaa, sillä kun tuskan sumu alkaa hälvetä, pääset käsiksi sisäisen tietosi aarrearkulle, josta löydät sinun uniikin elämäntehtäväsi.

Ja lopulta siitä tulee sinun yksilöllisen luovuuden polttoaine ja sumussa suuntaa antava majakka. (Sekä mahdoton ilon ja innostuksen luoja – sen voin luvata!)

“Elämäntehtävä on sisäinen palo johonkin aiheeseen tai asiaan.”

 

Mikä elämäntehtävä on?
Elämäntehtävä on sisäinen palo johonkin aiheeseen tai asiaan. Kun asetut sen äärelle, sinuun syttyy luovuuden liekki ja mikä parasta, siitä nuotiosta riittää lämpöä ympärilläsi oleville ihmisille.

Elämäntehtävä ei ole aina jotakin suurta ja mullistavaa, kuten uuden lääkkeen keksimistä tai maailmanrauhan luomista. (Toki joskus se voi olla sellaistakin.) Useimmiten se toteutuu hiljaisella tavalla, tuoden ihmiselle valtavasti sisäistä valoa.

Ja muista, ettei sinun tarvitse todistella elämäntehtävääsi kenellekään muulle. Se on SINUN yksilöllinen elämäntehtäväsi, ei muiden.

 

Elämäntehtävä unessa
Minä näin vilauksen omasta elämäntehtävästäni vuonna 2005. Se tapahtui aikana, jolloin astelin niin syviä mielen soita, etten jaksanut keskittyä mihinkään muuhun kuin päivästä toiseen selviytymiseen.

Olin pysähtynyt pakon edessä suorittamisen oravanpyörästä ja elämäni oli muuttunut kiireettömäksi. Siinä yksinkertaisuudessa alitajuntani sai vähitellen tilaa tulla kuulluksi. Ja se alkoi puhumaan minulle unien kautta.

Eräänä yönä näin vahvan ja selkeän unen, jossa minulle annettiin nimi “Julia Bickwilke, Neljä valkoista koiraa”. Aamulla herätessä tiesin kristallinkirkkaasti, että se oli kirja, joka auttaisi minua onnellisempaan elämään.

Riensin kirjastoon. En kuitenkaan löytänyt sen nimistä kirjaa. Laajensin etsintöjä internettiin, etsin suomeksi ja englanniksi. Tuloksetta. Kirjaa ei ollut olemassa.

Asia jäi vuosiksi, mutta uni ei jättänyt minua rauhaan. Aloin vähitellen ymmärtämään, että unen kirja on olemassa jollakin tasolla, ja sen kuuluu tulla konkreettiseksi tälle elämän tasolle minun käsieni kautta. 

Sisäinen näky kirjasta oli majakka, joka antoi askeleilleni suunnan. Tosin monta kertaa silläkin matkalla koin, että olen turhia haihatteleva huumeeton hippi, joka ei ymmärrä elämän realiteetteja. Mutta onneksi noilla pimeillä taipaleilla aina mutkan takaa alkoi loistaa majakan valo, ja muistin unen, jossa oli ollut kirja, joka auttaisi minua onnellisempaan elämään.

“Uni tulevasta antoi minulle luottamusta olla rohkea ja seurata uskollisesti sydäntäni.”

Uni tulevasta antoi minulle luottamusta olla rohkea ja seurata uskollisesti sydäntäni. Tällä matkalla opin ohjautumaan sisäisestä motivaatiosta käsin.

Lopulta monen mutkan jälkeen, kymmenen vuotta unen näkemisestä, Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä julkaistiin Basam Booksin kustantamana.

Ja minä olin saanut kokea sen, millaista syvää merkityksellisyyden tunnetta ja tekemisen iloa oman elämäntehtävän äärellä oleminen tuottaa.

Seuraavaan artikkeliin pääset tästä klikkaamalla!

 

Mitä seuraavaksi?
Aloita unipäiväkirjan pitäminen. Aamulla ensimmäisenä kirjoita ylös näkemäsi uni. Jatka tätä kuukauden ajan. Sitoutumisesi antaa alitajunnallesi viestin siitä, että sinä haluat kuunnella mitä sillä on sanottavaa. Tämän kautta pääset parempaan yhteyteen sisäisen viisautesi kanssa.

TÄMÄ AUTTAA ALKUUN >>> Liity postituslistalleni ja saat lahjaksi unipäiväkirjan pohjan, jonka kautta on helppo aloittaa unien kirjaaminen.

 

Jos artikkeli inspiroi Sinua, laita hyvä kiertämään ja jaa se somessa!


Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä. Artikkeli saattaa sisältää affiliate-linkkejä.
mirja@mirjakarna.com

Page 1 of 2

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén