Henkinen älykkyys edellyttää henkistä itsenäisyyttä. Jotta henkinen älykkyys voi alkaa virtaamaan, ihmisen tulee itsenäistyä emotionaalisesti omista vanhemmistaan, sitten yhteiskunnan ja yhteisön odotuksista ja lopulta jopa omista ajatusrakennelmistaan.

Murray Bowen, psykologian professori, tutkija ja perheterapian pioneeri, on luonut useita mielenkiintoisia teorioita. Bowenin (1966) itsenäistymisteoriaa kutsutaan eriytymisen prosessiksi (differentation of self). Käytän tässä yhteydessä eriytymisen sijaan henkisen itsenäisyyden termiä. 

Bowenin mukaan henkinen itsenäisyys on elämänmittainen matka. Hän on luonut henkisen itsenäisyyden mitta-asteikon (differentiation of self scale), jossa ihmiselle kehittynyt itsenäisyys jaotellaan nollasta sataan. Tosin hänen mukaansa vain erittäin harvat yksilöt yltävät yli 75% itsenäisyyteen. On hyvä muistaa, että Bowenin asteikko on malli tai teoria, eikä sovellu suoraan diagnostiseksi mittariksi. Mutta se selkeyttää erinomaisesti henkistä itsenäisyyttä ja siksi haluan jakaa sen sinun kanssasi.

Bowenin teorian mukaan henkisesti itsenäisellä ihmisellä on kyky tehdä raja itsensä toisten ihmisten välillä sekä kyky erottaa omat tunteet ajatuksista. Tämä eriytymisen ja erottelykyvyn määrä riippuu siitä kuinka paljon ihmiselle on kehittynyt psykologista minuutta eli kuinka paljon hän on eriytynyt omaksi itsekseen. 

Epäitsenäisen ihmisen energia menee hyväksynnän hakemiseen

Mutta lähdetään nyt Bowenin mitta-asteikolle. Nollan prosentin hujakoilla ihminen ei ole ollenkaan eriytynyt omaksi itsekseen. Hän on sairastunut mieleltään tai keholtaan. Hän viettää aikansa instituution raja-aitojen suojissa, esimerkiksi vankilassa tai mielisairaalassa. Sellainen ihminen ei kykene tekemään eroa tunteen ja ajatuksen välillä. Hän on impulsiivinen ja reagoi hallitsemattomasti tunteella. Tunteet ovat hänelle ainoa totuus, jonka kautta hän tarkastelee ympärillään tapahtuvia asioita.

Ihminen, joka asettuu itsenäisyyden janalla 0-25% kohdalle, toimii mahdollisesti osana yhteiskuntaa. Kuitenkin iso osa hänen elämänenergiastaan menee rakkauden ja hyväksynnän metsästämiseen tai ihmissuhdekiemuroihin. Tämä ei välttämättä tarkoita omia ihmissuhdeongelmia, se voi olla myös niiden pakonomaista läpielämistä toisten tai vaikkapa kuvitteellisen televiosiosarjan kautta. Ihminen hakee hyväksyntää ja rakkautta joko suoraan toiselta ihmiseltä tai epäsuorasti esimerkiksi suoriutumalla elämästä hienosti tai hankkimalla menestyjän identiteetin. 

Epäitsenäinen ihminen on herkästi reagoiva. Hänellä on tarve riidellä, väitellä ja puolustella. Hän on herkkä suuttumaan ja loukkaantumaan. Hän haluaa usein vietellä toisen puolelleen ja käyttää toista omia tarkoitusperiään varten. Hän rankaisee, satuttaa tai tulee itse satutetuksi. Tai sitten hän haluaa alati korjata toisia ihmisiä ja ottaa helposti toisen ongelmat kantaakseen. 

Tunne-elämältään tällainen ihminen elää tunneskaalan äärilaidoissa. Hän joko ui jatkuvissa tunnemyrskyissä tai sitten ei kykene tuntemaan ollenkaan, jolloin on kyse aleksitymiasta. Aleksitymia tarkoittaa ihmistä, jolla on vaikeuksia tunnistaa omia tai toisten ihmisten tunteita. Tässä kohtaa ihmisen oma minuus sekoittuu helposti toisten kanssa ja ihmisestä saattaa löytyä paljon epäterveitä narsistisia piirteitä, joko mahtipontisena narsistina tai piilonarnistisen uhriasetelman kautta. 

Epäitsenäinen ihminen elää jatkuvassa stressitilassa

Tunnetasolla tällainen ihminen joko “imee” rajattomasti muiden tunteita tai ei halua kohdata ollenkaan omia tunteitaan, jolloin hän etsii tiedostamattomasti niille “ihmissäiliötä”, johon ulkoistaa omat epämiellyttävät tunteet. Ihminen, joka ei ole henkisesti itsenäistynyt elää jatkuvassa stressitilassa, eikä hän ole syvällisesti kosketuksissa sisimpänsä kanssa.  

Ihminen, joka asettuu itsenäisyyden janalla 25-50% väliin, on jo osittain kosketuksissa omaan sisimpäänsä ja pystyy toimimaan itseään kuunnellen, mutta silti iso osa energiasta menee edelleen rakkauden ja hyväksynnän hakemiseen. Hän ohjautuu edelleen voimakkaasti ulkoapäin, etenkin stressaavissa tilanteissa, jolloin hänelle syntyy helposti neuroottisia ongelmia. Tällaisen ihmisen menestys on ulkoista, sillä se perustuu siihen miltä se näyttää muiden silmissä, ei siihen miltä se tuntuu itsestä. Näkemykset ja uskomukset saavat usein dogmaattisen sävyn, jolloin ne ovat ehdottomia. Tällainen ihminen on joko uskollinen seuraaja tai kapinallinen vastustaja. 

Itsenäisyyden janalla 50-75% välille sijoittuvan ihmisen minuus on jo aika paljon selkeytynyt. Hän on tietoinen omista uskomuksistaan sekä arvoistaan ja poikkeaa niistä ainoastaan suuren paineen alla. Ihmisellä on yhä enemmän energiaa itsensä toteuttamiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. Menestys ei tarkoita enää ulkoista kunniaa, vaan kumpuaa sisältä, omannäköisen elämän elämisestä. Raha ei ole egon pönkittämisen väline, vaan väline tehdä hyvää sekä itselle että toisille. Stressitilanteessa ihmisellä saattaa ilmetä emotionaalisia tai fyysisiä ongelmia, mutta ne ovat entistä lyhytkestoisempia ja lievempiä. Myös palautuminen stressistä on entistä nopeampaa. 

Bowenin mukaan yli 75% itsenäisyyden saavuttaminen on harvinaista, eikä kukaan voi käytännössä saavuttaa 100% itsenäisyyttä. Kuitenkin teorian mukaan 75-100% itsenäisyyden saavuttanut ihminen on periaatteellinen. Hänen toimintaansa ei ohjaa toisten hyväksyntä tai kritiikki, vaan hän toteuttaa päämäärätietoisesti sisimpänsä kutsumusta. Hän pysyy avoimena muiden näkemyksille, mutta on samaan aikaan tietoinen omista ajatuksistaan. Mikäli toisen näkemys tuntuu pohdiskelun jälkeen järkeenkäyvältä, itsenäinen ihminen on kykenevä tarvittaessa muuttamaan omaa näkökulmaansa. Hän arvostaa sekä itseään että toisia ihmisiä. 


Sisäinen turvallisuus on itsenäisyyden edellytys

Itsenäisellä ihmisellä on kehittynyt sisäinen turvallisuus, sillä hänellä on muodostunut psyykkeeseen sisäistetyt turvalliset vanhemmat. Itsenäinen ihminen ymmärtää tarvitsevansa toisia ihmisiä ja hän kykenee läheiseen ihmissuhteeseen, jossa muut eivät koe tulevansa käytetyksi tai kaapatuksi mukaan toisen sisäiseen draamaan. Koska tällaisella ihmisellä on selkeät ja joustavat rajat, hän pystyy hyväksymään toiset sellaisena kuin he ovat. Hänellä ei ole tarve muuttaa tai korjata toista oman epämukavuutensa vuoksi. Hän erottaa omat tunteensa ja ajatuksensa, eikä pidä niitä totuutena, vaan tunteina ja ajatuksina, jotka heräävät oman mielen kudelman silmukoista.

Lue lisää:

>> Henkisen älykkyyden määritelmiä

>> Henkisen älykkyyden perusta – Kävelijä Mirja Kärnän malli

>> Henkisesti älykkään ihmisen 12 ominaisuutta – Zohar


Kavelija_mirja_karna


Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt henkisen älykkyyden asiantuntija.

Voit tilata minulta luennon tai kirjallisen tuotoksen: 
mirja.karna@gmail.com


Lähde:
Bowen, M. (1966). The use of family theory in clinical practice. Comprehensive Psychiatry, 7(5), 345–374. https://doi.org/10.1016/s0010-440x(66)80065-2

Kuvat: Pixabay ja StockSnap

Facebook Comments