Minusta on elämänaskelten myötä kuoriutunut elämäntapataiteilija ja luovuuden äärellä olen kuin kotonani. Tällä hetkellä taiteellinen ilmaisuni on lähtenyt virtaamaan sanojen ja intuitiivisten taulujen kautta.
ROMAANI

Mirja Kärnän esikoisteos Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä (Basam Books 2015) on fiktiivinen romaani syvän onnellisuuden etsinnästä, ihmissuhteista, rakkaudesta, mystiikasta ja kävelemisestä. Kirjan mukaansatempaava tarina vie lukijan Valamon luostarin kautta Etelä-Ranskassa sijaitsevalle Le Puyin -pyhiinvaellusreitille.
Minulla myynnissä olleet kirjat on loppuunmyyty, mutta voit ostaa sen vielä täältä. Sen lisäksi kirjan voi lainata useimmista kirjastoista.
”Pitkä yhtämittainen kävely tuo pintaan asioita, jotka olemme haudanneet syvälle sisimpäämme. Syvyydestä saattaa pulpahtaa ylös sanoja, jotka olisivat halunneet tulla aikanaan sanotuksi, mutta jotka on nielty hiljaisuuteen.”
RUNOT
Kävelijä Mirja Kärnä on kirjoittanut noin 40 runon kokoelman ”Ei sanoja, ei tunteita”. Kokoelma on ääneen lausuttuja sanoja, eikä niitä ole painettu kirjaksi. Sen ensiesitys oli tammikuussa 2019 Kuopion taidemuseolla pidetyissä poikkitaiteellisissa Ompeluseuroissa.
Mirjan runot ovat elämänmakuisia ja konstailemattomia. Niiden aiheet tulevat lapsuuden turvattomuudesta, masennuksesta, naiseudesta, parisuhteesta ja pyhyyden mysteeristä. Runot on suunnattu aikuisille.
Kuvassa Leena Nion teos Transformation II, 2016-2017, Saastamoisen säätiö, EMMA. Kokoelma esitettiin teoksen äärellä.

Klikkaa tästä ja pääset kurkkaamaan Ompeluseurojen tunnelmia!
KUUNTELE RUNOJA
Alla olevat runot on jaoteltu teemojen mukaan.
Turvattomuus lapsuudessa
Parisuhde
Asenne-elämä
INTUITIIVISET TAULUT
”Intuitiiviset kuvat syntyvät vapaudessa, irti päästäen.
Seuraan energian virtausta viiva viivalta, ja luotan.
Kun energia pysähtyy, tiedän, että kuva on valmis puhumaan katsojalle.”
”Tehdessäni kuvaa en tiedä mikä lopputulos tulee olemaan. Tekeminen opettaa minua päästämään irti kontrollista, hyväksymään läsnäolevan hetken sekä työn lopputuloksen sellaisenaan kun ne sillä hetkellä ovat.
Piirtämiseen tarvitsen useimmiten keskittyneen ja läsnäolon avaruutta kunnioittavan mielentilan. Itse piirtäminen on kuin meditaatiota. Sen aikana annan energian virrata itsessäni ja ajatukseni vähitellen hiljenevät. Silloin alan kuulemaan miten taulu alkaa puhua minulle.”