Vagushermon vatsanpuoleinen haara eli vagaalinen jarru säätelee kehomme optimaalista vireystilaa. Se aktivoituu kun tunnemme olomme turvalliseksi.
Aikaisemmassa artikkelissa esittelin Porgesin polyvagaalisen teorian, joka jakaa autonomisen hermoston ja kehon fysiologisen tilan kolmeen hierarkkiseen osaan, jotka ovat sosiaalinen liittyminen (optimaalinen vireystila), taistele ja pakene -tila (ylivireys) sekä lamaantuminen (alivireys).
Kun koemme sekä ulkoista että sisäistä turvallisuutta hermoston tasolla meissä aktivoituu vagushermon vatsanpuoleinen haara. Silloin kehomme on optimaalisessa vireystilassa, jossa voimme luoda helposti yhteyttä toisiin ihmisiin.
Kun vuorovaikutuksen toisessa osapuolessa, ympäristössä tai meidän sisäisessä maailmassa ilmenee uhan signaaleja, aktivoituu sympaattinen hermostomme. Se ohjaa energiankulutusta aktiiviseen toimintaan, joka ilmenee meissä ylivireytenä. Tämä taistele ja pakene -tila voi näkyä mm. älyttömänä touhuamisena, pakonomaisena työn tekemisenä tai kykenemättömyytenä rauhoittua.
Jos uhka ei poistu taistelemalla tai pakenemalla, siirrymme vielä primitiivisemmän hermoston osan vaikutuspiiriin ja meissä aktivoituu selänpuoleinen vaguksen haara. Se osa hermostoamme sulkee elintoimintoja ja asettaa meidät passiiviseen puolustautumisen tilaan. Tämä ilmenee kehon ja mielen alivireytenä, voimakkaana fyysisenä väsymyksenä, lamaantumisena tai masennuksena. Matelijoilla vastaava tila on valekuolema. Siinä eläin puolustautuu uhkaa vastaan olemalla liikkumatta kuin kuollut.
Vagaalista jarrua aktivoimalla voimme auttaa kehoamme optimaaliseen vireystilaan
Me voimme vaikuttaa kehon optimaalisen vireystilan syntymiseen vagaalisen jarrun kautta, joka tarkoittaa vatsanpuoleisen vagushermon aktivointia. Vagushermo on luonut yhteyksiä muiden aivohermojen kanssa ja tuon moniulotteisen hermostollisen yhteistyön kautta vagushermo saa jatkuvasti aistitietoa ympäristön turvallisuudesta ja etenkin muiden ihmisten todellisesta sisäisestä tilasta, joka näkyy sanojen takana olevissa äänensävyissä, ilmeissä tai kehon kielessä.
Joku ihminen voi puhua kauniilla sanoilla, mutta äänensävy ja kehonkieli kertovat toisenlaista tarinaa. Nämä sanojen takana vaikuttavat signaalit ovat niitä, joita vagushermomme lukee ja tulkitsee. Kun toinen ihminen ihminen koetaan turvalliseksi vagaalinen jarru saa kehomme levolliseen vireystilaan.
Vagushermon hyvä toiminta vaikuttaa siihen miten me koemme itsemme, muut ihmiset sekä elämän yleensäkin. Kehollinen tilamme värittää siis kokemustamme ympäristöstä ja muista ihmisistä. Optimaalisessa vireystilassa koemme itsemme ja toiset ihmiset hyvänä ja uskallaudumme astumaan lähelle ja paljastamaan itsemme.
Ylivireydestä alivireyteen
Se miten reagoimme uhkaan tai liialliseen stressiin on yksilöllistä. Toiset nousevat ensin ylivireyteen ja riittävän kauan toimiessaan virittyneessä tilassa he uppoavat alavireyteen, joka näkyy väsymyksenä tai alakulona.
Joku reagoi stressiin lamaantumalla eli vaipumalla suoraan alivireyteen. Se kumpi tila näistä aktivoituu riippuu siitä, kuinka uhkaavaksi tulkitsemme kokemamme stressin. Ylivireydessä stressi nähdään uhkaavana ja alivireydessä se on vielä vaarallisempaa, lähes henkeä uhkaavaa.
Siihen aktivoituu meissä stressin tai muiden vaikeuksien äärellä yli- vai alivireys, vaikuttaa sekä perinnölliset taipumuksemme että aikaisemmat kokemuksemme, joista tärkeimpänä ovat lapsuuden aikaiset kiintymyssuhteet.
Kiintymyssuhteiden kautta lapsi oppii säätelemään omaa sisäistä tilaansa. Jos lapsi kasvaa turvallisessa vuorovaikutuksessa hoitajan kanssa, hänen hermostonsa eri osat toimivat hyvässä yhteistyössä keskenään. Jos taas lapsuudessa aktivoituu toistuvasti joko yli- tai alivireys, lapsen hermosto herkistyy tavallaan väärälle taajuudelle. Ja myöhemmin aikuisuudessa nämä lapsuuden aikana sisäistetyt hermostolliset mallit aktivoituvat herkästi stressaavassa tilanteessa.
Miten luoda optimaalista vireystilaa?
Ensinnäkin on tärkeää huomata mitkä asiat saavat meidät yli- tai alivireyteen. Näiden triggereiden tunnistaminen auttaa meitä ennakoimaan tilanteita, joissa alamme luisumaan pois hyvästä vireystilasta.
Mitä turvallisemmaksi koemme sekä sisäisen että ulkoisen maailman, sitä varmemmin meissä aktivoituu vagaalinen jarru eli optimaalisen vireystilan hermostollinen pohja.
Jos huomaamme olevamme yli- tai alivireydessä, voimme auttaa itseämme kohti optimaalista vireystilaa erilaisin keinoin. Jaan nämä keinot kehollisiksi ja kognitiivisiksi eli ajatuksen tasolla toimiviksi.
Kognitiiviset menetelmät toimivat ylhäältä alaspäin eli mielestä kehoon. Siinä vaikutamme tietoisesti ajatuksiimme tai järkeilemme asian eri puolia. Sitä kautta vaikutamme itseemme joko rauhoittavasti tai aktivoivasti. Tästä esimerkkejä ovat keskusteluterapia, päiväkirjan kirjoittaminen tai ystävän kanssa juttelu.
Keholliset, alhaalta ylöspäin toimivat menetelmät vaikuttavat kehomme kautta mieleemme. Kehollisia menetelmiä ovat muun muassa erilaiset hengitys- ja rentoutusharjoitteet, tanssi, toisen ihmisen kosketus tai vaikka pulahdus jääkylmään avantoon.
Mitä turvattomammaksi koemme olomme, sitä syvemmälle ajaudumme lamaannukseen. Tässä tilassa mielelliset menetelmät ovat aika keinottomia, sillä aivoissamme on ottanut vallan syvällä sijaitseva aivorungon alue. Siellä asustaa primitiiviset vaistomme. Tuota osaa kutsutaan myös matelijan aivoiksi ja se onkin aivojemme varhaisimmin kehittynyt osa, joka löytyy myös matelijoiden pääkopasta.
Kun toimimme matelijan aivojen varassa menetämme usein yhteyden aivokuorella sijaitsevaan etuotsalohkoon, jossa sijaitsee tunnesäätelytaidot, järkeily ja logiikka. Lamaannuksessa meidän looginen ajattelu on todellakin on pois pelistä, emmekä ole kykeneviä ottamaan etäisyyttä tilanteeseen ja käymään sitä läpi järkeilemällä.
Kun toimimme vaistojemme varassa eivät mielelliset menetelmät toimi. Lamaannuksessa onkin syytä ottaa käyttöön keholliset tavat luoda turvallisuutta ja sen kautta aktivoida itseämme ylös lamaannuksen suosta.
Muutenkin keholliset menetelmät ovat tehokkaampia, sillä 80% vaguksen tiedonsiirrosta tapahtuu kehosta mieleen ja vain 20% mielestä kehoon (1).
Lue lisää:
>> Vireystilan säätely mielen avulla
>> Vireystilan säätely kehon avulla
>> Mikä on polyvagaalinen teoria?
>> Henkisen älykkyyden perusta – Kävelijä Mirja Kärnän malli
Artikkelin kirjoittaja KTM ja kävelijä Mirja Kärnä on löytänyt henkisen älykkyyden äärelle kävelemällä Suomesta Espanjaan.
Ekonomin tutkinnon lisäksi hän on opiskellut innovaatiojohtamista, psykologiaa sekä työ- ja organisaatiopsykologiaa.
Mirja Kärnä on kirjoittanut henkisestä älykkyydestä kauppatieteen pro gradu -tutkielman, luonut henkisen älykkyyden yhteys-mallin® sekä työstää parhaillaan aiheesta tietokirjaa.
(1) Tämä vaguksen tiedonsiirron suunta on tullut muutamaan otteeseen vastaan eri artikkeleissa, mutta en löytänyt kirjoittaessa lähdettä. Lisään sen jahka törmään siihen uudestaan.
.
.
.
