Kävelijä Mirja Kärnä

Oman tiensä kulkija

Tag: Kirjat

Mielen salat -kirja

Mikko Ylikankaan toimittama Mielen salat -kirja pureutuu poikkitieteellisesti ihmisen mieleen.

Kirjan artikkelit ovat Suomen Akatemian Ihmisen mieli -tutkimusohjelman hankkeista. Hankkeessa tutkittiin mieltä filosofian, psykologian, neurotieteen, lääketieteen sekä kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden lähtökohdista.

Aloitin kirjan lukemisen suurella mielenkiinnolla ja se kyllä antoikin minulle uutta oppia sekä selkeään muotoon pureskeltua tutkittua tietoa, ja niiden kautta lisäsi oman mieleni avaruutta.

Kirjan artikkelit käsittelivät hyvin erilaisia aiheita. Mieli ja kanssakäyminen osiossa käytiin läpi enemmänkin mielen henkilökohtaisia ilmenemismuotoja. Siinä kerrottiin esimerkiksi miten harjoittelu muovaa aivoja, miten tunteet tuntuvat ja mistä ystävyyden on tehty.

“Sosiaalinen kognitio saattaa siis suosia työskentelyä noin viiden hengen ryhmissä.” – Laakasuo ym., s. 50

Mieli ja yhteiskunta osiossa taas pureuduttiin mielen muodostamiin laajempiin ilmiöihin. Artikkeleissa käsiteltiin muun muassa luovuuden reunaehtoja työyhteisön toiminnassa, mielen merkitystä hyvin- ja pahoinvoinnin periytymisessä sekä ryhmäpäättelyn ja ryhmän päätöksenteon ilmiöitä.

Kirjan viimeinen osio käsitteli tiedostetun ja tiedostamattoman rajoja. Artikkeleissa esiteltiin muun muassa yliluonnollisten ilmiöiden kokemista, yleisanestesiaa sekä näkemistä silmät kiinni.

Koin mielenkiintoisimmaksi kaksi ensimmäistä osaa, jossa mieltä käsiteltiin arkisen henkilökohtaisen kokemuksen kautta ja myöhemmin kollektiivisen mielen kautta, muun muassa ryhmän yhteisen mielen toiminnasta työelämässä.

Blogi Mirja Kärnän blogi KIRJA kansikuva_mielen_salat

Vuorovaikutuksen helpottaminen
Carlsonin ja Vuontelan artikkelissa kerrotaan, että yhteisesti koettu elämys synkronisoi siihen osallistuvien aivot samankaltaiseen tilaan (s. 25). Hietanen taas kirjoitti katsekontaktin merkityksestä. Hänen mukaansa suora katsekontakti lisää ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta edistävää käyttäytymistä ja toimintaa muiden ihmisten hyväksi. Kun ihminen katsoo toista silmiin, hän alkaa usein huomaamattaan jäljittelemään toisen kasvojen ilmeitä ja kehon asentoja. Tällainen jäljittely taas edesauttaa ihmisten vuorovaikutusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. (s. 32.)

“Katsekontakti toisen ihmisen kanssa on erityislaatuinen.”
– Hietanen, s. 27

Laakasuon ym. mukaan (s. 61) tutkimuksissa on havaittu, että mikäli ryhmällä on tavoite tehdä yhteistyötä, toisten ryhmäläisten liikkeiden ja eleiden jäljittely lisääntyy keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Samaisessa artikkelissa kerrottiin, että empaattisesti suuntautuneet henkilöt usein peilaavat luonnostaan toisten ihmisen eleitä ja ilmeitä (s. 60). 

Olen kiinnittänyt huomiota omassa vuorovaikutuksessa siihen, että intensiivisessä keskustelussa, joka tuntuu soljuvan vaivatta eteenpäin ja ymmärrys toisen ajatuksenjuoksusta on syvä, asetumme huomaamatta samankaltaiseen asentoon. Mikäli vuorovaikutus ei joskus tunnu sujuvan ja on vaikea päästä “samalle aaltopituudelle” toisen kanssa, voi tietoisella kehon asennon ja liikkeen synkronialla helpottaa sanattoman yhteyden syntymistä ja siten luoda pohjaa myös sanalliselle yhteydelle. Se on syytä kuitenkin tehdä hyvin hienovaraisesti, sillä kovin suurieleisesti tehty toisen kehollinen matkiminen saattaisi tuottaa paremminkin hyvin hämmentyneen tilanteen ja katkaista sitä myöten viimeisenkin yhteyden.

Kenelle Mielen salat -kirja sopii?
Suosittelen kirjaa ihmisen mielestä kiinnostuneille ihmisille, joilla on jonkinlaista tietopohjaa mielestä tehdystä tutkimuksesta. Kirja on kirjoitettu selkeästi sekä suhteellisen kansantajuisesti ja artikkeleissa mainitut ilmiöt ja termit selitetään, mutta kirja saattaa siitä huolimatta olla raskasta luettavaa mikäli lukijalla ei ole minkäänlaista teoreettista pohjatietoa.

Blogi Mirja Kärnän blogi KIRJA kansikuva_mielen_salatMielen salat -kirja on julkaistu 2016 ja sen on kustantanut Gaudeamus. Tätä blogitekstiä varten olen saanut kustantajalta kirjan arvostelukappaleen.

 

 

Kavelija_mirja_karna

 

Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

Daniel Goleman: Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset

Daniel Golemanin kirja Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset (2014) antaa ajankohtaisen katsauksen Golemanin tieteellisestä työstä aivojen ja tunneälyn saralla. Kirjassa esitellään uusimpia tieteellisiä löydöksiä, joita voi hyödyntää itsetuntemuksessa, tiimin kehittämisessä tai johtamisessa.

Kirjan kirjoittaja Daniel Goleman on yhdysvaltalainen psykologian tohtori, joka lanseerasi vuonna 1995 tunneäly-käsitteen. Tunneälyn lisäksi Goleman on kirjoittanut teoksia muun muassa itsepetoksesta, luovuudesta, avoimuudesta, meditaatiosta, sosiaalisesta ja emotionaalisesta oppimisesta sekä ekologisesta kriisistä.

Aivot ja tunneäly -kirja itsessään on yllättävän ohut. Siinä on noin 80 sivua, joten sen lukee aika nopeasti. Tosin jokaisella sivulla on niin mielenkiintoista tietoa, että se siitä nopeudesta. Minä nautiskelin kirjan varsin hitaassa tahdissa, sillä jokaisen luvun kohdalla halusin pysähtyä sisäistämään juuri lukemaani.

Goleman Aivot ja tunneäly uusimmat oivallukset mirja kärnä blogi

Kirjassa pureudutaan erilaisiin teemoihin ja sinne sukelletaan aivojen toiminnan kautta. Teemoina kirjassa on mm. tunneäly, luovuus, itsensä johtaminen, stressinhallinta, motivaatio, empatia ja sosiaalisuus. Yhdessä luvussa käsitellään lyhyesti (ja hyvin varovaisesti) myös sukupuolten eroja aivoissa. Erittäin mielenkiintoinen oli empatian eri lajeja käsittelevä kappale. Golemanin mukaan empatia on tietoisuuden perustaito, jonka avulla voi aistia sen, mitä muut ihmiset ajattelevat tai tuntevat.

Sosiaaliset aivot ja tunteiden tarttuminen

Goleman puhuu kirjassa sosiaalisista aivoista. Kun ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, syntyy heille yhteinen jaettu tunnekokemus. Sama kollektiivinen tunnekokemus tapahtuu esimerkiksi elokuvissa tai tunteita pintaan nostattavassa konsertissa, jossa parhaillaan koetaan sanoinkuvaamatonta yhteyttä satojen tai jopa tuhansien ihmisten kanssa.

BLOGI mirja kärnä tunneäly daniel goleman

Tämä ilmiö tapahtuu aivoissa sijaitsevien peilisolujen välityksellä. Peilisolut  peilaavat toisen ihmisen, joko tietoisesti tai tiedostamattomasti, kokemaa tunnetta. Aivojen sisäisen peilaamisen kautta syntyy sanaton tunneyhteys.

“Aivojen sisäisen peilaamisen kautta syntyy sanaton tunneyhteys.”

Olen huomannut muutaman kerran sen, miten minun on ollut erittäin vaikea olla joidenkin ihmisten läheisyydessä, joissa ei pintapuolisesti näyttäisi olevan mitään syytä. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kyseisissä ihmisissä on ollut huomattavan paljon peitettyä vihaa ja katkeruutta, joka on todennäköisesti ollut vielä siinä vaiheessa kokijalle itselleenkin tiedostamatonta. Kirjan kautta ymmärsin, että noissa tilanteissa peilisoluni ovat napanneet tietämättäni informaation toisen ihmisen tunnetilasta, ja minä olen alkanut kokea sisäisesti minulla kuulumatonta negatiivista tunnetta.

Samalla tavalla peilisolut toimivat esimerkiksi silloin, kun katsot videota, jossa ihminen satuttaa jalkansa. Saatat tuntea pelkän katselukokemuksen kautta fyysisen reaktion itsessäsi, ilman että jalkaasi koskettaa mikään konkreettisesti.

“Jokaisessa vuorovaikutuksessa on läsnä tiedostamaton tunneulottuvuus, joka on yksi voimakkaimmista vuorovaikutuksen muodoista.”

Golemanin mukaan jokaisessa vuorovaikutuksessa on läsnä tiedostamaton tunneulottuvuus, joka on yksi voimakkaimmista vuorovaikutuksen muodoista. On mielenkiintoista, että monille tuttu kokemus “olla samalla aaltopituudella” toisen ihmisen kanssa on näin ollen todennettu aivotutkimuksen keinoin. Tähän yhteyteen liittyy peilisolujen lisäksi myös muita aivojen prosesseja ja osia. Yksi näistä on insula eli aivosaari, joka kartoittaa ihmisen kehossaan kokemiaan tunteita.

Sosiaalisiin aivoihin, eli vuorovaikutuksessa jaettuun kokemukseen, liittyy vahvasti ihmisen empatiakyky, joka on taas riippuvainen ihmisen kyvystä tunnistaa ja tuntea omia tunteitaan.

 

Kenelle Daniel Golemanin kirja Aivot ja tunneäly sopii?

Kirja oli todella mielenkiintoinen ja täynnä asiaa. Tulen varmasti käsittelemään kirjan aiheita tulevissa blogipostauksissa. Kirjan luvut olivat lyhyitä ja kieli selkeää. Suosittelen kirjaa kaikille ihmisen mielestä, itsensä kehittämisestä, tiimityöstä ja hyvästä johtamisesta kiinnostuneille.

Aivot ja tunneäly – uusimmat oivallukset -kirjaGoleman Aivot ja tunneäly uusimmat oivallukset mirja kärnä blogi on julkaistu vuonna 2014 ja sen on kustantanut Samsaraa. Olen saanut kustantajalta kirjan arvostelukappaleen.

 

 

Kavelija_mirja_karna

Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

 

Jos kirjoitus inspiroi Sinua, jaa se myös ystävillesi!

 

Sisäinen näky elämäntehtävästä avaa tien luovaan potentiaaliin

 

Aloitan nyt kahden artikkelin kokonaisuuden, joissa paljastan sinulle sen, miten voit löytää luovan potentiaalisi äärelle.

Tässä ensimmäisessä osiossa puhun elämäntehtävästä ja siitä, miten se auttaa sinua kulkemaan kohti luovuuttasi. Seuraavassa artikkelissa neuvon miten voit samaan aikaan kulkea kohti päämäärääsi, mutta tavoitteellisuudesta huolimatta elää vapaata ja luovaa elämää.

Ensinnäkin uskon vilpittömästi, että sinä olet luova ja sinussa on paljon käyttämätöntä potentiaalia.

Voit olla tietoinen omasta potentiaalistasi tai ehkä olet unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Ehkä et ole koskaan uskonut, että sinusta olisi johonkin tai että voisit luoda jotain ainutlaatuista. Tai ehkä yrität paljon eri asioita, mutta et koskaan pääsee päämäärääsi. Jotakin jää aina puuttumaan. Lopulta tyydyt katsomaan hiljaa takamatkalta, kun muut pyyhältävät mitalit kaulassa jo kolmatta kunniakierrosta.

“Kun löydät tien omaan potentiaaliisi, tulet avautumaan luovaan ilmaisuun aivan uudella tasolla.”

Yksi tärkeä askel tällä matkalla on löytää oma sisäinen näky elämäntehtävästäsi, joka on visio sinun henkilökohtaisen potentiaalin ilmaisumuodosta.

Tätä kohti voi kulkea kahta reittiä, joko hiljaksiin, mutta uskollisesti, seuraten omia kiinnostuksen kohteita tai sitten pysähtymällä kertarysäyksellä oravanpyörästä ja alkamalla tutkimalla sisintään.

Pakotettu kertarysäys tapahtuu silloin, kun elämä ei kuljekaan ennaltamäärätyn käsikirjoituksen mukaan. Ehkä eteen tulee konkurssi, työt loppuvat, parisuhde kariutuu, uuvut työtaakan alla tai koet tavalla toisella epäonnistuvasi elämän pelissä.

Silloin mieli alkaa purkamaan kuormaa. Ensin sieltä kuoriutuu monta monituista kerrosta tuskaa. Ne ovat sanoja ja tunteita, jotka olisi aikanaan pitänyt ilmaista, mutta jotka on nielty hiljaisuuteen. Tämä kohta matkalla on raakaa työtä. Se on tuskallista itsensä kohtaamista ja asioiden työstämistä. Mutta se kannattaa, sillä kun tuskan sumu alkaa hälvetä, pääset käsiksi sisäisen tietosi aarrearkulle, josta löydät sinun uniikin elämäntehtäväsi.

Ja lopulta siitä tulee sinun yksilöllisen luovuuden polttoaine ja sumussa suuntaa antava majakka. (Sekä mahdoton ilon ja innostuksen luoja – sen voin luvata!)

“Elämäntehtävä on sisäinen palo johonkin aiheeseen tai asiaan.”

 

Mikä elämäntehtävä on?
Elämäntehtävä on sisäinen palo johonkin aiheeseen tai asiaan. Kun asetut sen äärelle, sinuun syttyy luovuuden liekki ja mikä parasta, siitä nuotiosta riittää lämpöä ympärilläsi oleville ihmisille.

Elämäntehtävä ei ole aina jotakin suurta ja mullistavaa, kuten uuden lääkkeen keksimistä tai maailmanrauhan luomista. (Toki joskus se voi olla sellaistakin.) Useimmiten se toteutuu hiljaisella tavalla, tuoden ihmiselle valtavasti sisäistä valoa.

Ja muista, ettei sinun tarvitse todistella elämäntehtävääsi kenellekään muulle. Se on SINUN yksilöllinen elämäntehtäväsi, ei muiden.

 

Elämäntehtävä unessa
Minä näin vilauksen omasta elämäntehtävästäni vuonna 2005. Se tapahtui aikana, jolloin astelin niin syviä mielen soita, etten jaksanut keskittyä mihinkään muuhun kuin päivästä toiseen selviytymiseen.

Olin pysähtynyt pakon edessä suorittamisen oravanpyörästä ja elämäni oli muuttunut kiireettömäksi. Siinä yksinkertaisuudessa alitajuntani sai vähitellen tilaa tulla kuulluksi. Ja se alkoi puhumaan minulle unien kautta.

Eräänä yönä näin vahvan ja selkeän unen, jossa minulle annettiin nimi “Julia Bickwilke, Neljä valkoista koiraa”. Aamulla herätessä tiesin kristallinkirkkaasti, että se oli kirja, joka auttaisi minua onnellisempaan elämään.

Riensin kirjastoon. En kuitenkaan löytänyt sen nimistä kirjaa. Laajensin etsintöjä internettiin, etsin suomeksi ja englanniksi. Tuloksetta. Kirjaa ei ollut olemassa.

Asia jäi vuosiksi, mutta uni ei jättänyt minua rauhaan. Aloin vähitellen ymmärtämään, että unen kirja on olemassa jollakin tasolla, ja sen kuuluu tulla konkreettiseksi tälle elämän tasolle minun käsieni kautta. 

Sisäinen näky kirjasta oli majakka, joka antoi askeleilleni suunnan. Tosin monta kertaa silläkin matkalla koin, että olen turhia haihatteleva huumeeton hippi, joka ei ymmärrä elämän realiteetteja. Mutta onneksi noilla pimeillä taipaleilla aina mutkan takaa alkoi loistaa majakan valo, ja muistin unen, jossa oli ollut kirja, joka auttaisi minua onnellisempaan elämään.

“Uni tulevasta antoi minulle luottamusta olla rohkea ja seurata uskollisesti sydäntäni.”

Uni tulevasta antoi minulle luottamusta olla rohkea ja seurata uskollisesti sydäntäni. Tällä matkalla opin ohjautumaan sisäisestä motivaatiosta käsin.

Lopulta monen mutkan jälkeen, kymmenen vuotta unen näkemisestä, Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä julkaistiin Basam Booksin kustantamana.

Ja minä olin saanut kokea sen, millaista syvää merkityksellisyyden tunnetta ja tekemisen iloa oman elämäntehtävän äärellä oleminen tuottaa.

Seuraavaan artikkeliin pääset tästä klikkaamalla!

 

Mitä seuraavaksi?
Aloita unipäiväkirjan pitäminen. Aamulla ensimmäisenä kirjoita ylös näkemäsi uni. Jatka tätä kuukauden ajan. Sitoutumisesi antaa alitajunnallesi viestin siitä, että sinä haluat kuunnella mitä sillä on sanottavaa. Tämän kautta pääset parempaan yhteyteen sisäisen viisautesi kanssa.

TÄMÄ AUTTAA ALKUUN >>> Liity postituslistalleni ja saat lahjaksi unipäiväkirjan pohjan, jonka kautta on helppo aloittaa unien kirjaaminen.

 

Jos artikkeli inspiroi Sinua, laita hyvä kiertämään ja jaa se somessa!


Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä. Artikkeli saattaa sisältää affiliate-linkkejä.
mirja@mirjakarna.com

Viisi salaisuutta siitä, miten uskallat elää luovasti

Luin amerikkalaisen bestseller-kirjailijan Elisabeth Gilbertin luovuusoppaan Big Magic, jossa hän avaa käytännönläheisesti ja kiehtovasti luovuuden lainalaisuuksia ja omia asenteitaan sitä kohtaan. Gilbert käsittelee luovuutta eri näkökulmista, jotka ovat rohkeus, lumous, lupa, sinnikkyys, luottamus ja jumalallisuus.

Uppoutuessani Gilbertin luovaan maailmaan, huokaisin monta kertaa, sillä oivalsin, että hitto noinhan minäkin ajattelen!

Kirjasta inspiroituneena kirjoitin Sinulle viisi salaisuutta siitä, miten uskallat elää luovasti.

big_magic_mirja_karna_blogi

1.) Ulkoista vastuu lopputuloksesta

Muistan kun kirjoitin esikoiskirjaani Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä ja ajattelin, että kirjan tekstin aikaansaama mahdollinen häpeä ei tule olemaan minun häpeäni. Eikä myöskään kunnia ole minun kunniani. Näin itseni vesihanana, jonka kautta teksti pulppuaa paperille. Minun tehtäväni oli simppeli, sillä minun piti vaan avata hanat ja antaa mennä, välittämättä siitä millaista vettä sieltä hanasta tulee. Ulkoistin mielikuvissani tekstin tuotannon jonnekin muualle, jonka alkuperää en välittänyt edes alkaa selvittää.

Todellisuudessa minä kirjoitin joka ikisen kirjaimen, sanan ja lauseen. Minä istuin pöydän ääressä ja tein töitä. Mutta ajatus vesihanana olemisesta antoi (ja antaa edelleen) minulle leikkisän vapauden, jolloin voin antaa mennä ja pelata pelotta sanoilla, joista muodostuu jotakin tai sitten ei.

Gilbert puhui samasta kirjoittamisen vastuun ulkoistamisesta ja piti sitä nerokkaana psykologisena rakennelmana. Ja kokemuksesta tiedän, että siitä seuraakin suuri nautinto.

Muistan kun kirjoitin kirjani käsikirjoitusta (editointivaihe oli sitten asia erikseen, mutta ei puhuta nyt siitä) ja sulkeuduin viikonlopuksi yksin kirjoittamaan. Päivät hurahtivat huomaamatta, kun uppouduin tekstin luomaan maailmaan. Aloitin aamulla ja seuraavan kerran nostin katseeni koneen ääreltä iltapäivällä – koska minulle oli tullut nälkä.

Gilbertin mukaan kreikkalaiset ja roomalaiset uskoivat ihmisen ulkopuoliseen henkeen – joka asui talossa ja auttoi joskus töissä. Roomalaiset kutsuivat sitä geniukseksi – vartijajumaluudeksi ja inspiraation väyläksi. Antiikin kreikasta löytyy taas sana eudaimonia, joka tarkoittaa inhimillisen onnen korkeinta astetta ja “hyvien henkien vaalimaa”.  Nykyisin samasta asiasta käytetään sanoja flow tai syvä innoitus. Gilbertin mukaan ajatus ulkopuolisesta geniuksesta auttaa pitämään taiteilijan egon kurissa ja vähentää paineita.

Sillä sinä hetkenä kun luovan työn tekijä alkaa ottaa kehut tai moitteet itseensä, hän menettää vapautensa ja muuttuu muista riippuvaiseksi marionetiksi.

Ja se on kyllä niin totta! Sillä sinä hetkenä kun luovan työn tekijä alkaa ottaa kehut tai moitteet itseensä, hän menettää vapautensa ja muuttuu muista riippuvaiseksi marionetiksi. Eikä silloin enää lennellä luovuuden siivillä, vaan raadetaan niska pelosta jäykkänä toisten hyväksynnän eteen.

 

2.) Tee niitä asioita, joista nautit

Seitsemän kuukauden Suomesta Espanjaan kävelyn jälkeen minun olisi kannattanut kirjoittaa tekemästäni kävelystä. Itse asiassa kävelyn aikana minuun otti yhteyttä eräs kustannuspäällikkö, joka kirjoitti lukeneensa silloisessa blogissani (jota ei löydy enää netistä, nim. nettiguru Mirja) julkaistuja matkajuttuja.

Hän kysyi viestissä olinko aikeissa kirjoittaa kokemuksistani kirjaa.

Huusin riemusta reppu selässä Etelä-Ranskan maisemissa. Otin muutaman askeleen ja vastasin tyynesti, että kirja on kyllä suunnitelmissa, ja se on fiktiivinen romaani kävelystä.

Mutta lopulta kävi ilmi kustannustoimittaja olikin kiinnostunut minun matkakertomuksestani. Myös monet matkaani seuranneet ihmiset myös odottivat sellaista, joten siinä vaiheessa minulle (joka en ollut vielä julkaissut mitään) tarjottiin lähes hopeatarjottimella matkakertomuksen kustannussopimusta. Sopimus olisi ollut lottovoitto. Eli kaiken järjen mukaan minun olisi kannattanut lunastaa tosite ja kirjoittaa matkastani.

Mutta en edes harkinnut asiaa. En hetkeäkään. Miksi?

Siksi, että minua ei kiinnostanut kirjoittaa siitä. (Tai ehkä siksi, etten ajatellut kovin järkevästi.) Mutta se ei inspiroinut minua. Siinä ei ollut sitä sytykettä, jonka takia olin tullut kirjoittamisen äärelle. (Tähän kohtaan täytyy paljastaa, että olen kyllä suorittanut elämässäni vallan monta kertaa asioita, jotka eivät ole innoittaneet minua, mutta ylpeänä voin sanoa, että tällä kertaa en niin tehnyt!)

Siinä ei ollut sitä sytykettä, jonka takia olin tullut kirjoittamisen äärelle.

Olisin kyllä pystynyt pusertamaan matkakertomuksen, mutta sen kirjoittaminen olisi ollut vaivalloista suorittavaa työtä, joka ei sisällä tekemisen iloa ja keveyttä. Se olisi syntynyt ulkoisen motivaation kautta. Ja luulen, että se olisi näkynyt lopputuloksessa, joka olisi ollut hengetön kuvailu matkastani.

Minä kuitenkin seurasin sisäistä motivaatiotani ja kirjoitin fiktiivisen romaanin. (Jota kylläkin monet ihmiset lukivat minun matkakertomuksena, mutta se ei ollut taas enää minun asiani, sillä sillä hetkellä kun kirja lähtee kirjailijan käsistä, se muuttuu lukijan omaisuudeksi. Ja kyllä se niin on, että lukija saa tehdä omaisuudellaan juuri sen mitä haluaa.) Lähetin romaanin käsikirjoituksen perinteisesti useisiin kustantamoihin, sain kieltäviä vastauksia (kuten kuvioon kuuluu) ja lopulta tein onnekkaasti kustannussopimuksen Basam Booksin kanssa (joka on tunnetaan nykyään nimellä Viisas Elämä). 

elizabeth_gilbert_mirja_karna_blogi

Elizabeth Gilbert. Kuva: Timothy Greenfield-Sanders.

3.) Huolehdi elannosta, mutta älä anna sen tappaa luovuutta

Kirjoitan, koska se on minun tapani lähestyä asioita, jotka syystä tai toisesta ovat mieleni ovella. Se on myös keino avata ovi luovuuden taikaan, siihen mystiseen virtaan, joka tuo mukanaan syvät elämän värit, ihmetyksen ja valtavan ilon. En kirjoita saadakseni siitä rahaa. Toivon toki, että joku päivä elän kirjoittamisella, mutta ennen sitä hankin elantoni muulla tavoin. Sillä minä kirjoitan nauttiakseni kirjoittamisesta.

Gilbert kirjoitti uransa alkuajoista: “Palkinnon piti tulla työn tekemisen ilosta ja siitä, että tiesin itse valinneeni kutsumukseni ja olevani sille uskollinen. Jos kokisin joskus sellaisen onnen, että minulle maksettaisiin työstäni, se olisi hienoa, mutta sitä odotellessa pystyin aina hankkimaan rahaa muista lähteistä. Tässä maailmassa on lukuisia tapoja ansaita elanto; olen kokeillut niistä monia ja tullut aina kohtuullisesti toimeen.”

 

4.) Anna luovuudella vapautta

Kukkiakseen runsaalla mitalla, luovuus tarvitsee vapauden. Vapauden taloudellisista huolista ja vapauden menestyksen vaateesta. Harvoin tapaan menestyneitä taiteilijoita, jotka ovat saaneet kunniaa, mutta eivät ole kiinnittyneet siihen. Mutta joskus niin käy. Minulle kävi niin kun tapasin teatteriohjaaja ja kirjailija Juha Hurmeen.

Osallistuin Sodankylän kirjoittajakurssille, jossa Hurme oli opettajana. Ystävystyimme ja vaeltamisesta kiinnostuneina metsäihmisinä taivalsimme kurssin päätteeksi Rovaniemen Ounasvaaran laelle. Kurssin aikana olin pannut merkille Hurmeen aidon innostuksen omaan työhönsä. Noustessamme kivikkoisia polkuja kohti huippua Hurme kertoili verkkaisten askeltemme tahdissa seuraavasta projektistaan, joka oli pienen porukan pienimuotoinen teatteriesitys Kainuun peräkylillä. Kun hän puhui projektista hänen sanoistaan hehkui aito ilo ja innostus.

Sanoin: “Aika hienoa, että vielä yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen olet edelleen innostunut siitä, mitä teet.”

Hurme kohautti olkapäitään ja vastasi: “No, minä olen päättänyt, että se kerta kun minua ei enää taiteen tekeminen kiinnosta, minä lopetan ja teen jotakin muuta.”

Hän sanoi tuon lauseen niin, että tiesin hänen todella tarkoittavan sitä. Näin mielikuvissani, että sinä päivänä kun hän ei olisi enää kiinnostunut tekemään taidetta, hän voisi aivan hyvin ryhtyä myymään jäätelöä. Ja itse asiassa uskon, että asia on todella niin.

Olin jo aikaisemmin kunnioittanut tätä taiteilijaa, mutta sillä hetkellä kunnioitukseni nousi potenssiin kymmenen. Sillä tuo mies oli vapaa. Hän oli vapaa taiteilijan statuksesta ja menestyksen krumeruuleista. Hän oli uransa aikana (tai ehkä jo ennen sitä) onnistunut löytämään avaimen menestyksen luomiin käsirautoihin (jotka tarjotaan kaikille, jotka menestyvät), nauttinut sen mitä nautti ja antanut menestyksestään huolimatta itselleen luvan elää vapaasti luovaa elämää.

Samasta vapaudesta puhui Gilbert. Nimittäin kun 12 miljoonaa ihmistä lukee sinun kirjasi (niin kuin Gilbertin Eat, Pray and Love -kirjan), voi ihmiselle syntyä sen jälkeen jonkinlainen luovuusblokki. Gilbert olisi hyvinkin voinut miettiä huolissaan, että miten hän lunastaa seuraavan kirjan kohdalla miljoonayleisön odotukset. Tai miten hän voi vastata ihmisten toiveisiin. Ja mikä pahinta, mitä jos hän ei osaa enää kirjoittaa.

Mutta Gilbert kertoi kirjassaan, ettei hän kirjoita muille ihmisille. Hän kirjoittaa vaan yhdelle ihmiselle; itselleen. Hän kirjoittaa itselleen, saadakseen tolkkua omista sekasortoisista tunteistaan tai ihan vaan siksi, että nauttii jonkun teeman pohtimisesta ja se luonnistuu häneltä parhaiten kirjoittamalla.

mirja_karna_blogi_luovuus_kirjat

5.) Kun inspiraatiota ei löydy – lepää, ja seuraa sitten uteliaisuuttasi

Inspiraation lähtiessä pitkälle lomalle, on syytä seurata perässä. Ei siis ottaakseen kiinni inspiraation, vaan antaakseen mielelle lomaa. Lomaa luovuuden ja aikaansaamisen vaateesta. Ja vasta sen jälkeen kannattaa seurata Gilbertin vinkkiä.

Gilbert nimittäin neuvoo sinua olemaan rauhassa ja seuraamaan uteliaisuuttasi. Tekemään sitä mikä kiinnostaa. Sen ei tarvitse olla isoa tai sisältää mahtipontista suunnitelmaa, riittää kunhan se jollakin tavalla kiehtoo sinun mieltäsi.

Kerran Gilbert kadotti oman intohimonsa. Hän ei joutunut paniikin valtaan, kuten moni varmasti tekisi. Ei, hän käänsi katseensa pois suuresta ja mahtavasta intohimosta, ja alkoi kulkea kohti pientä ja vaatimatonta uteliaisuutta. Yllätyksekseen hän huomasi olevansa kiinnostunut puutarhanhoidosta. Niinpä hän istutti takapihalleen kukkia. Aivan kuin huomaamattaan hän alkoi ottaa selvää istuttamistaan kasveista, ja sen myötä hän päätyi tekemään taustatyötä Englannin kasvitieteellisiin kirjastoihin ja Hollannin keskiaikaisiin lääkekasvitarhoihin. Kolme vuotta puutarhanhoidon aloittamisesta Gilbert ryhtyi kirjoittamaan romaania 1800-luvun kuvitteellisesta kasvitieteellisten tutkimusmatkailijoiden suvusta. Tästä kaikesta syntyi lopulta kirja. Ja niin Gilbert oli löytänyt uteliaisuuden kautta intohimon äärelle.

Eli summa summarum…

Viisi asiaa, jotka on syytä muistaa luovuudesta:


1. Ulkoista vastuu lopputuloksesta
2. Tee niitä asioita, joista nautit
3. Huolehdi elannosta, mutta älä anna sen tappaa luovuutta
4. Anna luovuudella vapautta
5. Kun inspiraatiota ei löydy – lepää, ja seuraa sitten uteliaisuuttasi

 

big_magic_mirja_karna_blogi

Lukukokemukseni Big Magic -kirjasta
Nautin suuresti lukukokemuksesta. Luin kirjan kahdessa päivässä (jonka aikana kannoin sitä mukanani kaikkialle). Gilbertin omakohtaiset sanat avasivat minussa ovia niihin maagisiin huoneisiin, mielikuviin ja ajatuspyörremyrskyihin, joiden takia minäkin kirjoitan.

Oli myös varsin ilahduttavaa miten leikkisästi Gilbert kirjoitti. Hän kirjoitti asiallisesta aiheesta ja laittoi sitten jonkin sivuhuomautuksen sulkeisiin (jonka otin heti käyttöön tässä postauksessa -toimii!).

Parasta kirjassa oli se, että pääsin käsiksi kirjailijan omiin ajatuksiin ja uskomuksiin. Aika ajoin koin sisäisen huokauksen, sillä tunnistin hänen mielen maailmastaan jotakin niin tuttua.

Gilbertin tunnetuin teos on omaelämäkerrallinen Eat, Pray and Love – omaa tietä etsimässä. Kirjaa on myyty ympäri maailmaa 12 miljoonaa kappaletta. Menestysteos oli Gilbertin neljäs julkaistu kirja. Sen jälkeen Gilbert on kirjoittanut kirjalle jatko-osan sekä 2016 julkaistun luovuusoppaan Big Magic, josta olen saanut arvostelukappaleen kustantajalta. Artikkelissa on myös affiliate-linkkejä.

Kenelle Elisabeth Gilbertin Big Magic – uskalla elää luovasti -kirja sopii?

Kirja sopii  ensinnäkin ihmiselle, joka haluaa löytää oman luovuuden tai sytyttää jo löydettyä luovuuttaan isompaan loimuun. Ja se myös sopii ihmiselle, joka haluaa kurkistaa luovan kirjailijan omituiseen mielen maailmaan. Suosittelen vilpittömästi Big Magic – uskalla elää luovasti -kirjaa, sillä, jos annat sille luvan, se laittaa sinun luovuutesi virtaamaan.

 

Jatka luovuuden tiellä ja tilaa Mirjan maksuton luovuuskirje! 

 

Kirjan kansikuva: Gummerus Kustannus.

Kavelija_mirja_karna
Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

 

Mitä nyt?
Jos kirjoitus inspiroi Sinua, jaa se myös ystävillesi tai kommentoi alle, mitä ajatuksia sinussa heräsi!

Elizabeth Gilbert Big Magic -kirja seuraavan artikkelin innoittajana

Jatka blogin lukemista, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén